Elisabeth

Vaikka ompeleminen ja konekirjonta ovat tälläkin hetkellä suosikkejani käsitöistä, välillä on todella hauskaa tehdä jotain aivan muuta. Muutama viikko sitten vietimme siskoni polttareita, ja teimme sinne toisen siskon kanssa tilaisuuteen sopivat rintakorut kaikille osallistujille.Tarvittiin mm. metreittäin satiininauhoja, viskoorinyöriä, rintaneuloja, ompelulankaa ja tehokasta liimaa, ja tietysti kärsivällisyyttä. Vaikka teimme sarjatyötä, näihin sai kulumaan aikaa yllättävän paljon. Halusimme tehdä ruusukkeisiin morsiamen kuvan, ja se onnistui liimaamalla yksinkertaisiin puunappeihin valokuvan ja lakkaamalla sen askarteluliikkeestä löytyneellä aineella.

Ensin teimme ruusukkeen osat valmiiksi, ja yhdistimme ne ompelemalla. Taakse ommeltiin rintaneula, ja sitten liimasimme etukäteen lakatun kuvanapin ruusukkeen päälle. Nappi kierrettiin vielä viskoosinyörillä ja koristeeksi ripustettiin tuollainen pieni, metallinen koru.

Ruusukkeita syntyi kuusitoista, omani oli kuvaa otettaessa jo käytössä. Tarkoituksena oli valita koruun arvokkaalta näyttävä kuva, ja siinä kyllä onnistuimme: todella moni on tullut kysymään minulta ja muiltakin siskoilta, kuka korussa on, ja moni on veikannut jotain kuninkaallista. Siskoani onkin kutsuttu Elisabethiksi, joten sehän sopii hyvin.

The Knitting & Stitching Show, 2.päivä

Vielä muutama kuva ja ajatus Lontoon käsityömessuista. Pidin messuista erityisesti sen takia, että materiaalien lisäksi esillä olleet käsityöt ja taideteokset olivat todella innovatiivisia sekä laadukkaita: ideoita heräsi lähes jokaisella osastolla. Messuilla olikin esillä sekä tilkkutöitä että neulottuja taidekäsitöitä. 

 
Hauskin kokonaisuus messuilla taisi olla Rowanin kilpailu, jossa oli neulottuna kokonainen kylä! Yksityiskohdat olivat todella mietittyjä, kylästä löytyi esimerkiksi hääseurue, kasvimaa, partiolaisten leiri sekä palkittu paloasema. Tämän hienouden rinnalla amigurumi-kurssilla virkkaamani leppäkerttu kalpeni aika lailla..

Ompelijana silmääni pisti Merchant&Mills -nimiset käsityötuotteet, erityisesti heidän kaavansa. Esillä oli vaaterekki täynnä protoja (=mallikappaleita perusvaatteista), jotka saattoi ostaa omakseen ja tehdä siihen tarvittavat muutokset omaa vartaloa varten. Todella hyvä idea, sillä oman peruskaavan tekeminen on melko työlästä, ja ainakin itselläni jää usein (kiireen takia..) proton valmistelu kehnoksi. On myös paljon helpompaa sovittaa mallikappaletta ja miettiä, miten joku vaatteen malli sopii itselleen, kuin katsomalla pelkästään kuvasta.

Messuilta löytyi paljon tuttuja tuotteita ja yrityksiä, esimerkiksi Rowanin neulelangat. Kotimaisista laaduista oli neulottu hauska Union Jack -lippu osaston seinälle, ja sen edustalla esiintyi lauma erilaisia neulottuja eläimiä. Osastolla oli myynnissä settejä esimerkiksi neulotun mäyrän tai oravan tekemiseen, ja nuo paketit näyttivät olevan todella suosittuja.

  
Taidekäsitöistä silmääni pisti erityisesti erään paikallisen miehen tekemät taulut, joihin hän teki tikkauksia sekä ompelukoneen vapaakirjonnalla että käsin, ja yhdisti työhön erilaisia kangaskerroksia ja lankoja. Osastollaan oli hienot mallit esittelemässä hänen työtapojaan: ensimmäisessä tilkussa oli vain muutama kangaspala liimattuna/harsittuna paikalleen, seuraavassa muutama koneommel, seuraavassa taas lisää kangaskerroksia sekä paksumpaa lankaa jne. Työvaiheita oli todella monta, ja aikaa vei varmasti myös se, että hän suunnitteli työtä samalla kun teki sitä. Tämä oli ehdottomasti sellainen tekniikka, jota haluaisin joskus itse kokeilla.

Lisää taidetta löytyi neulottujen hahmojen muodossa toisenlaiselta osastolta. Tekstiilisuunnittelija Alice Wolfen osastolla oli hänen kurssillaan valmistettu fantasiamaailma, jossa oli todella upeita ja värikkäitä hahmoja erilaisista langoista. Väriyhdistelmät oli herkullisia, työtä oli hauska katsella ja löytää pieniä hahmoja piilosta pohjakankaan taitteista.

Mukaani messuilta tarttui muun muassa konekirjontalankaa, nauhoja, nappeja, helmiä, ristipistotyö, kortteja, paljon valokuvia ja vielä enemmän ideoita. Toki Lontoossa oli paljon muutakin nähtävää, mutta Knitting & Stitching Show teki minuun todella suuren vaikutuksen, ja olisi tosiaan hienoa päästä tuonne toistekin. Ensi vuotta odotellessa!

The Knitting & Stitching Show, 1.päivä

 

Suunnittelin alkuvuonna lomamatkaa Lontooseen siskoni luokse, ja kuulin samoihin aikoihin Lontoossa järjestettävistä monipuolisista käsityömessuista. Ajankohdat sopivat yhteen, joten pääsin tutustumaan Alexandra Palacella pidettyihin messuihin viime viikon lopulla.

The Knitting & Stitching Showssa oli nimensä mukaisesti esillä neulontaan ja ompeluun liittyviä tarvikkeita, ideoita, näyttelyitä sekä myös paljon muita käsityötarvikkeita. Helmiä, kirjontaa, huovutusta, melkein mitä tahansa mitä voisi kuvitella käsityömessuilta löytyvän. Tapahtuma oli todellinen elämys, jonne toivon pääseväni joskus uudelleen.

Suomen messuilta ja vastaavista tapahtumista olen usein jäänyt kaipaamaan enemmän upeita materiaaleja, ideoita sekä inspiraatiota käsillätekevälle, valmiiden tuotteiden sijaan. Lontoon messuilla yhdistyi hienosti sekä todella laadukkaat, valmiit käsityöt tai tarvikepakkaukset, että metritavarana myydyt kankaat ja nauhat sekä langat, napit, helmet, tilkut, huovat jne..

Messuilla järjestettiin erilaisia työpajoja, joilla tehtiin esimerkiksi kierrätysmateriaaleista uusia tuotteita. Samoin kuin Suomessa, vaatteiden tuunaus ja uusiokäyttö vaikutti olevan suosittua. 

Erilaisia korutarvikkeita ja helmiä löytyi todella paljon. Oli hauskaa tunnistaa Suomestakin saatavia tuotteita, esimerkiksi tiettyjä koristenappeja, jotka olivat messuilla jopa kalliimpia kuin kotona. Mukaani tarttui kuitenkin muutama pussillinen nappeja, sillä niitähän ei voi koskaan olla liikaa..

Kirjontatyöt olivat todella isosti näkyvillä messuilla: sekä konekirjonta että perinteinen käsinkirjonta on todella suosittua Englannissa. Kirjontamalleja löytyi laidasta laitaan: paljon perinteisiä malleja, sekä myös uudempia ja nuorille suunnattuja töitä. Konekirjonnan suosio näkyi esimerkiksi kirjontalankojen tarjonnassa: erilaisia koristelankoja oli saatavilla usean osaston verran, enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan.

Konekirjontaa ja muutenkin upeita ompelukoneita oli esillä useamman tutun konemerkin osastoilla, joista tutustuin tietysti Pfaffiin sekä Husqvarna Vikingiin. Esillä oli uusimmat konemallit sekä hienoja mallitöitä, joista sain paljon ideoita ompeluuni. Pfaffin osastolla oli todella paljon kävijöitä, joten kuvien napsiminen jäi vähäiseksi.

Toinen messuilla isosti esillä ollut ala oli tilkkutyöt. En ole itse harrastanut tilkkuilua, mutta tämän matkan jälkeen mielessä pyörii yksi jos toinenkin idea tilkkutöiden kokeilusta.. Upeita kankaita ja valmiiksi leikattuja tilkkuja oli saatavilla todella paljon, sekä toinen toistaan hienompia mallitöitä. Messuilla oli muiden näyttelyiden lisäksi esillä paljon tilkkutöitä, mutta osaa niistä ei saanut valokuvata.

Messuilla oli niin paljon nähtävää, että palasin sinne seuraavana päivänä katsomaan lisää osastoja sekä tekemään hankintoja. Minua oli etukäteen varoiteltu isomman matkalaukun ottamisesta mukaan, mutta välissä nukuttu yö auttoi selkeästi ostopäätösten hillinnässä..

Tipuja

Viime aikoina ompeluni ovat painottuneet korjausompeluihin sekä marraskuussa lähestyviin siskoni häihin. Valmistumassa ovat niin morsiamen asu, äitini sekä oma juhla-asuni, ja sitä ennen sukulaisten lahkeet kaipaavat lyhennystä (kuten ennenkin). Haasteen morsiamen puvun valmistamiseen tekee se, että morsian asuu Lontoossa, ja palaa häitä varten Suomeen vasta edellisenä iltana. Onneksi olemme hyvinkin samoissa mitoissa, jotta sain tehtyä asusta lakanamallin mukaan lomamatkalleni siskon luokse.

Sovitusnukke on hyvä apu silloin, kun tekee itselleen tai mittojen mukaan vaatetta, mutta kiireen takia sain pyydettyä äitini avuksi neulaamaan protoa päälleni. "Palkkioksi" sovitusavusta lupasin tehdä äidilleni muutamat käsipyyhkeet, sillä ehdolla että hän itsekin käyttäisi kirjontakonetta.

Käytössäni olevaa Pfaffin creative performance- ompelu- ja kirjontakonetta on todella helppo käyttää. Toki kestää oma aikansa oppia, mitä mikäkin kuvake kosketusnäytöllä tekee, mutta sain äitini tajuamaan hyvin nopeasti, miten kone langoitetaan ja mistä kirjonta käynnistyy. Automaattilangoitin oli aluksi vähintäänkin haasteellinen, mutta lopulta sen käyttö sujui näppärästi. Kuviot hän sai valita itse, ja päätyi performancen omista kuvioista löytyviin lintuihin. Värejä muutettiin sinisemmiksi 5D-ohjelmassa, sillä siellä on helppo testailla minkänäköiseksi kuvio muuttuu värinvahdoilla. Muokatut kuviot tuotiin taas muistitikulla koneeseen, ja kuvio kohdistettiin pyyhettä varten aivan kehän yläreunaan.

Performancen näytöllä näkyy kaikki tarvittavat tiedot kirjottavasta kuviosta, mm. väriluettelo, tikkien määrä sekä kirjonnan kesto, kuvion kohdistus sekä paljon muuta. Harsintatoiminnolla kiinnitin pyyhkeen pintaan veteenliukevan Solvy-kalvon, jotta tikit muodostuivat siististi froteepyyhkeen pinnalle.

Eniten aikaa näissä kirjonnoissa vei langanvaihdot, sillä osa kuvan väreistä oli todella pieniä alueita. Melkein heti, kun kone oli käynnistetty uudelleen, kuului piippaus ja kone pyysi vaihtamaan värin. Tehdessämme samalla muuta, pyyhkeet syntyivät kuitenkin hyvin helposti ja äitini yllättyi todella positiivisesti siitä, miten siistiä jälkeä kone teki, ja tosiaan miten vaivattomasti sillä sai aikaiseksi hyvännäköiset työt.

Teimme samoilla lämpimillä vielä kolmannen pyyhkeen, käyttämällä koneen valmista kuviota sellaisenaan. Kirjotut aterimet päätyivät koristamaan keittiöpyyhettä.

Nyt olen Lontoossa keräämässä ideoita ja lataamassa akkujani syksyn tulevia haasteita varten. Huomenna luvassa on paljon kehutut kädentaitomessut, joilta saattaa tarttua mukaan matkalaukullinen materiaaleja ja vinkkejä..

Rosette-pyyhe

Käyn usein ihailemassa Pfaffin kirjontakuviokokoelmaa. Aikaisemmin tein niin ajatellen, että kunpa minulla vain olisi kirjontakone ja aikaa, niin voisin tehdä vaikka mitä, mutta nyt yritän suunnitella, että mitä tekisin seuraavaksi, ja sen jälkeen, ja sen jälkeen.. Vuorokauden tunnit eivät riitä siihen, mitä toivoisin ehtiväni tehdä, mutta jostain pitää aloittaa. Lisää innostusta kirjontaan on lisännyt uskomattoman upea, uusi Pfaffin kirjova ompelukone creative performance, josta kerron pian lisää.

Kuviokokoelma 361 Rosette pisti silmääni ylläolevalla mallikuvalla. Hauskat, eriväriset kiemurat ja rinkulat sopivat mielestäni moneen: sekä vaatteisiin ja asusteisiin että kodintekstiileihin. Tarvitsin uusia käsipyyhkeitä, ja päädyin ostamaan valkoisia pyyhkeitä sillä tarkoituksella, että kirjon niihin jotkin tekstit tai kuviot. Aloinkin sitten pyörittelemään rosette-kuvioita eri väreillä ja yhdistelmillä...

Valitsin ensimmäiseen pyyhkeeseen (ostin varuiksi useamman, jos (lue kun) innostun tekemään monta erilaista) kuvion numero 14, mutta vaihdoin värejä enemmän omikseni. Jos sinulle on kertynyt kirjontalankoja enemmän kuin muutama pääväri, suosittelen käyttämään 5D Configuren kautta Thread Manager-toimintoa, jossa voit tehdä omista lankaväreistäsi listan. Jos haluat vaihtaa valmiin kuvion tai tekstin värejä, voit valita värivalikoksi MyThreads -omat lankasi, joten näet heti miltä työ näyttäisi omilla langoillasi kirjottuna.

Tallensin muokatun kuvion muistitikulle, ja siirsin sen kirjontakoneeseen. Froteepyyhkeelle kirjottaessa tulee käyttää napakkaa tukimateriaalia, sekä kankaan ylä- että alapuolella. Pyyhkeen pinnalle pingoitin harsinnan avulla veteenliukenevaa tukikalvoa, Gütermannin Solvy-kalvoa, jotta tikit tulevat siististi froteen päälle eikä tikkien välistä pääse nousemaan mitään nyppyjä. 

 

Halusin kuvion pyyhkeen yläreunaan, lähelle ripustuslenkkiä, sillä kulmaan tai alareunaan kirjottuna kuvio ei varmasti näkyisi pyyhkeen roikkuessa kylpyhuoneessa. Pingoitin pyyhkeen niin, että kehän reuna tuli aivan pyyhkeen yläreunaan ja lisäksi siirsin kuvion mahdollisimman ylös.

Kun kuvio oli oikeassa kohdassa ja kehä valmiina, kone hoiti loput. Lankaväri piti vaihtaa kahdesti, mutta muuten työtä ei tarvinnut vahtia mitenkään. Lopuksi revin tukikuidun työn takaa pois, nypin ylimääräisen solvy-kalvon pyykeen pinnalta ja pesin pienimmätkin palaset sitä pois. 

Leikittyäni värinvaihdoilla ja pohdittuani minkä kuvion kirjon, pyyhkeen toteutus itsessään ei kestänyt kauaa. Työhuoneessani odottaa nippu valkoisia pyyhkeitä, joten taidankin ottaa tavaksi kirjoa muutaman viikossa, töiden jälkeen tai muuna sopivana "taukona". Näitä voi sitten antaa lahjaksi tai tuliaisiksi, jos ei kiireessä ehdi tekemään muuta ihmeellisempää.

 

Nyörikirjontaa

Keksimme ystävieni kanssa järjestää rapujuhlat hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Perjantaina hankittiin pakasterapuja ja muita tarjoamisia, ja lauantaina vietettiin hauska ilta hyvässä seurassa. Tärkeää oli tilaisuuteen sopivat koristelut, joten hankin kirkkaanpunaista neulelankaa ja lainasin töistä nyörikirjontajalan, ajatuksenani tehdä vapaalla kädellä piirretty rapu pöytäliinan koristeeksi. Olin vasta hankkinut valmiin mustan pöytäliinan, joten päädyin tekemään pienemmän rapu-kaitaliinan, jonka voisi kattaa toisen liinan päälle tai käyttää joskus sellaisenaan.

Piirsin ravun hahmon liitukynällä mustalle kankaalle. Tässä voisi käyttää esimerkiksi tulostettua kuvaa tai muuta mallia, mutta piirsin muodon vapaalla kädellä. Seuraava vaihe oli koneen langoittaminen nyörikirjontaa varten. Nyörijalkasetti kirjontaan sisältää kaksi erilaista paininjalkaa erivahvuisille nyöreille, langanpujottimen sekä koneeseen kiinnitettävät ohjaimet lankaa varten. Kone säädetään vapaaompelua varten (syöttäjät alhaalla), ja sen jälkeen ommellessa kangasta liikutetaan itse. Lankana/nyörinä käytin Dropsin Cotton Viscose- puuvillaviskoosineulelankaa, joka oli sopivan kiiltävää ja muutenkin toimivaa tähän työhön. Lankaa jäi tietysti reilusti yli, mutta minulle heräsi jo ajatuksia joulun ompeluista..

Kulmissa ja tiukoissa käänteissä laskin neulan suosiolla alas, ja paransin otettani työstä. Liitumerkinnän seuraaminen oli yllättävän hankalaa varsinkin tiukoissa kaarteissa, mutta harjoittelemalla sen oppii varmasti. Olen tehnyt nyörikirjonnalla aiemmin pieniä kokeiluja, erilaisia kaaria ja kiemuroita, joten ensimmäiseksi "esittäväksi" kuvioksi rapu onnistui mielestäni hyvin. 

 

Pöytää koristeltiin myös esimerkiksi rapuserpentiinillä, rapukonfeteilla sekä mustaherukan lehdillä. Rapuliina oli hieman tyylikkäämpi lisä kattaukseen, ja jäi muistoksi hauskasta illasta ja yöstä. Rapujuhlat kun tunnetusti jatkuvat aamuun saakka...

Tikata uusissa tiloissa

Tänä vuonna kevät ja kesä menivät minulta hurjaa vauhtia, osittain siitäkin syystä, että työpaikkani Tikata muutti uusiin tiloihin. Olen työskennellyt ompelun ja käsitöiden erikoisliike Tikatassa reilu neljä vuotta, ja itse asiassa ehtinyt olla mukana neljässä eri liiketilassa. Suunta on ollut onneksi koko ajan suurempaan, ja nyt on ollut ilo asettua isoihin ja valoisiin tiloihin.

Olen opiskellut vaatetusalan perustutkinnon ja valmistunut pukuompelijaksi. Päädyin valmistumisen jälkeen Tikataan hieman sattuman kautta, sillä Mira etsi yritykseensä pikaisesti uutta työntekijää ja otti minuun yhteyttä, koska olin asioinut Tikatassa usein sekä ompelukoneeni oli hankittu sieltä. Alkuun tein muitakin töitä, mutta tällä hetkellä toimin Tikatan myymäläpäällikkönä ja vapaa-ajallani kirjoittelen tätä blogia. Blogiyhteistyö Pfaffin kanssa onkin hieno tilaisuus, josta sain kuulla juuri työni kautta.

Tikatassa myydään mm. ompelukoneita ja lisätarvikkeita, nauhoja, nappeja, neulelankoja sekä neulontatarvikkeita, korsettitarvikkeita, ompelutarvikkeita sekä paljon muuta. Tikata avasi ovensa uusiin tiloihin kesäkuun alussa, ja vähitellen alamme muistaa, missä mikäkin tuote sijaitsee. Tuotteita (ja niiden värivaihtoehtoja) kun on tuhansia.. 

Parasta työssäni on saada olla päivät pitkät erilaisten materiaalien ympäröimänä, sillä pakostakin niiden parissa herää ideoita omiin ompelutöihin. Myös asiakkaiden auttaminen on todella mukavaa, ja sillä saa pidettyä omaa ammattitaitoaan yllä, kun neuvoo erilaisia ompelutekniikoita. Ompelukoneet ovat täysin oma lukunsa, niitä voisi ihastella ja testailla vaikka kuinka paljon...

Ompelen paljon erilaisia projekteja: usein korjauksia tai muokkauksia perheelle ja ystäville, mutta viime aikoina olen tehnyt paljon konekirjontaa. On ollut todella helppoa suunnitella vaikka edellisenä iltana, mitä aikoisi seuraavaksi kirjoa, ja hankkia sitten töistä sopivat tukimateriaalit, kirjontalangat tai muut tarvikkeet. Usein puolet tarvikkeista unohtuu töihin, mutta asun niin lähellä Tikataa, että usemman kerran on tullut juostua takaisin hakemaan vaikka jotain tiettyä lankaa.

Muuton myötä saimme kauan toivomamme oman kurssitilan, jossa järjestämme erilaisia ompelu- ja käsityökursseja. Lisää Tikatan kursseista voit lukea täältä. Olen itse kouluttamassa kirjontapajassa Pfaffin tuotekouluttaja Irene Hägerströmin kanssa. Vaikka kirjoitan blogia harrastuksenani, vastailen mielelläni (parhaani mukaan) mahdollisiin kysymyksiin, joita ompelu tai konekirjonta voi herättää. Jos en itse tiedä vastausta, saan laitettua kysymyksen eteenpäin Tikatan kautta. Itsekin tässä vielä opettelen, joten mikään kysymys ei ole tyhmä.

On todella mukavaa olla töissä paikassa, jossa oikeasti viihtyy. Eikä tilannetta yhtään pahenna näkymä, joka odottaa kurssitilan ovella: muuton myötä liikkeeseen mahtui lasten oma pikku keittiö, jossa pienimmät asiakkaat saavat melskata rauhassa. Kieltämättä on tullut itsekin laitettua minikeittiö houkuttelevan näköiseksi, vähintäänkin siivouspäivinä..