tiistai 31. joulukuuta 2013

Kohti uutta vuotta

Perheeni antamien löylypussien sekä joulusukkien lisäksi en tänä vuonna tehnyt kovinkaan montaa joululahjaa itse. Perinteitä kunnioittaen yksi käsityö meni kuitenkin lahjakortiksi, nimittäin lupasin äidilleni ompelevani hänelle lomani aikana jonkin hänen toivomansa vaatteen. 


Eniten tein veteenliukenevalle kalvolle kirjottuja pitsikuvioita, ja jälleen kerran en voi kuin kehua Inspiran Aqua Magic -tukimateriaalia. Aqua Magic on kuitumaista, vaikka se liukenee veteen, joten siihen on helppo kirjoa suuriakin tikkimääriä, eikä tarvitse pelätä sen repeytyvän. Se myös liukenee veteen todella nopeasti ja helposti. Kuviot olivat pääsääntöisesti Husqvarna Vikingin Christmas Lace II -kokoelmasta. Valmiita koristeita oli niin ovikranssissamme, lahjakortissa sekä joulukattauksessa.




Ompelun ja kirjonnan lisäksi askartelin muutamia "snow globe" -joulukoristeita perheelleni. Purkit olivat vanhoja pilttipurkkeja, joiden kannet maalasin emalimaalilla ja sisälle tuli askartelukiillettä, tislattua vettä sekä glyseriiniä (jotta hileet eivät laskeudu niin nopeasti). Sisälle laitoin erilaisia muovihahmoja ja lisäksi laminoin muutamiin kuvia lemmikki-chinchilloistani, toinen kun oli viime vuonna poseerannut puinen joulupaketti kädessään.


Välipäivinä tein äitini kanssa pitkästä aikaa mosaiikkeja. Viime kesänä suunnittelimme mökkimme eteiseen pöytätasoa, ja nyt parin päivän aikana saimmekin sen valmiiksi. Saumaus puuttuu vielä, kunnes pääsemme ostamaan sopivan sävyistä saumalaastia. Jouluhaueksi nimeämämme työ oli hauska projekti kahdelle, sillä käytimme erikokoisia ja muotoisia paloja, ja sitä pystyi tekemään kumpikin eri puolilta pöytää.






Tänään tein vielä illan rientoihini tupaantuliaispaketiksi käsipyyhkeen. Aiemmin käytössäni olleessa Pfaffin creative performancessa oli hienoja ilotulitusta muistuttavia kirjontakuvioita, ja halusin kokeilla sellaista froteelle. Vaihdoin kuvion kokoa petite-kehälle 80x80mm sopivaksi sekä muutin värit hieman hillitymmiksi. Vähensin myös värejä "vain" kahdeksaan.





Nyt pakkaan pyyhepaketin ja kylmän kuohuviinin mukaani ja lähden juhlistamaan niin mennyttä kuin alkavaakin vuotta. Oikein hyvää uutta vuotta 2014 teille kaikille!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Tänä vuonna joulun käsityöni tulevat esille tänne blogiin vasta näin aattona, koska valtaosa paketeista valmistui vasta eilen yöllä.. Opiskelut ja työt pitivät minua kiireisenä niin, että aloitin kirjonnan ja ompelutyöt vasta perjantai-iltana, joten voitte uskoa, että tiukille meni saada toivotut jutut valmiiksi. Esittelen valmiita töitä joulun välipäivinä tarkemmin, mutta tässä muutamia kuvia perheeni joulusta.

Ensimmäiseksi perjantain ja lauantain välisenä yönä tein uuden kuusenalusliinan. Olen ostanut tummansinistä villakangasta omaa takkia varten jo vuosia sitten, mutta totesin sen soveltuvan hyvin tähään tarkoitukseen, joten takkikangas pääsi viimein järkevään käyttöön. Pyöreän liinan halkaisija oli n. 140cm, ja kirjoin reunaan Grand Endless Holiday -kokoelmasta lumihiutaleita. Kuvio on pieni suhteessa liinan kokoon, mutta näyttää luonnossa ihan kivalta.



 


Samasta kankaasta tein koko perheelleni joulusukat.  Meillä tytöillä on ollut omat joulusukat jo pienestä saakka, ja niihin on aina aattoaamuna ilmestynyt jokin pieni paketti. Siskoni poikaystävä oli melko närkästynyt joitain vuosia sitten, kun hänelle ei ollut omaa sukkaa, joten askartelin silloin nopeasti kotoa löytyneistä tilkuista pienen sukantekeleen. Nyt jokaiselle langolle (tai toivottavasti tulevalle sellaiselle) on oma nimikoitu sukka! Isi teki vielä eilen yöllä koukkurivin, jossa sukat nyt roikkuvat. Sukissa on metallivahvisteinen reikä takana, josta sukat roikkuvat.


Pakettien päälle kirjoin veteenliukenevalle kalvolle hauskoja joulupalloja ja -kuusia. Kuviot ovat uudesta Christmas Lace II -kokoelmasta. 




 

Ristipistokäkiä esittelin jo aiemmin, mutta niistä valmistui siis perheeni antamiksi joululahjoiksi löylytuoksuja. Pellavapussien sisälle tuli kuivattuja koivunlehtiä, ja pussi antaa löylyvedessä hyvän tuoksun saunaan.


Nyt lähden kattamaan joulupöytää ja nauttimaan jouluherkuista perheeni kanssa. Oikein hyvää joulua teille kaikille!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Perinteitä

Mummoni sisko, eli Kaija-tätini, oli todella taitava käsitöissä. Erityisesti ristipistot olivat hänen erikoisalaansa, ja viime vuosina opeteltuani itse tekemään ristipistoja, olen oppinut arvostamaan entistä enemmän hänen huikean tarkkaa ja yksityiskohtaista käsityötaitoa. Sain joitain vuosia sitten perinnöksi hänen kirjomansa taulun, ja kehystäessäni sitä uudelleen en voinut kuin hämmästellä työtä sekä oikealta että erityisesti nurjalta puolelta: nurja oli varmasti siistimpi kuin omat pienetkään työni oikealta puolelta katsottuna. Vaikka nykyisin teenkin lähes kaiken kirjonnan, ja paljon ompeluakin, koneella, arvostan käsillä tehtyjä käsitöitä erittäin paljon.

Kiinnostuin 5D-kirjontaohjelman CrossStitcher- eli ristipisto-ohjelmasta, ja halusin kokeilla tehdä sillä jonkinlaista perinnekirjontaa. Sain työkaveriltani lainaksi muutamia aiheeseen liittyviä kirjoja, ja erityisesti "Karjalan kirjonta" kiinnosti sukujuurieni vuoksi. Kirjasta ja netistä etsin muutamia inspiroivia kuvia, ja lopulta päädyin kokeilemaan kirjoa "Karjalan käkenä" tunnetun lintukuvion.


CrossStitcherissä voit ladata suunnittelemasi ristipiston taustalle esimerkiksi valokuvan, jota käytät apuna ääriviivoja tai muita yksityiskohtia suunnitellessasi. Itse tein kuvion melko yksinkertaisena, vain yksinkertaisilla ristipistoilla ja ilman taustakuvaa apuna. Kun ristipistokuvio on suunniteltu, se tallennetaan ja muunnetaan kirjontakuvioksi, ja voidaan sitten siirtää kirjontakoneelle.



Kirjoessani kuviota oli helppo huomata, missä järjestyksessä tikit oli suunniteltu. Keskeneräisestä työstä olisi ollut aika vaikea sanoa, mitä kuvio esittää, mutta valmis kuvio oli mielestäni hyvin onnistunut ensimmäiseksi kokeilukseni.


Tämän käen jälkeen tein vielä yllä kirjonta-ohjelmiston kuvissa näkyneen uuden, hieman pienemmän version Karjalan käestä, ja se tulee koristamaan muutamia sukulaisille ja ystävilleni tekemiäni joululahjoja. Laitan niistäkin kuvia saatuani kaikki kirjonnat valmiiksi.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Puffyä ja metallikehä



Kirjoin eilen pitkästä aikaa käyttäen Puffy foam- vaahtolevyä. Keväällä tein Puffy foamilla markiisipussin, ja nyt käytin puffyä koristellessani lahjaksi tekemäni kangaskassin. Vietin iltaa ystäväni uudessa kodissa, jonne vein tupaantuliaislahjaksi kassillisen uuniruokia, hänellä kun ei aiemmassa asunnossaan ollut ollenkaan uunia. Halusin pakata ruoat jotenkin erityisesti, joten tein markiista reilun kokoisen kauppakassin. 

Kuvion valitsin aiemminkin käyttämästäni Dimensional Effects- kokoelmasta, ja värit valitsit ystäväni kotiin sopiviksi. Sain muuttopäivänä kurkittua, minkä väristä sisustusta hän suunnitteli, joten tiesin harmaan ja keltaisen olevan hänelle mieluisia värejä. Minulta löytyi harmaata markiisia, joten lisäsin kuvioon hieman keltaista ja vaaleampaa harmaata.


Kirjonnassa käytin uutuuskehää, jonka sain käyttööni Pfaffilta. Uusi Metal Hoop 180x130mm on nimensä mukaisesti metallinen kirjontakehä, johon kirjottava työ kiinnitetään isoilla magneeteilla. Kehä on erityisen näppärä hankalasti pingoitettaville töille, esimerkiksi valmiille vaatteille tai paksuille ja karheille kankaille. Valitsemani kuvio oli kooltaan juuri tälle kehälle sopiva, joten sain hyvän syyn testata sitä markiisin kirjontaan.
Pfaffilta löytyikin hyvä video kehän käyttämisestä.


Kirjontaan tuli kolmea eri väriä, ja kuviosta tuli mielestäni todella siisti. Puffy lisättiin kahden värin jälkeen, ja ylimääräiset palaset nypittiin pois valmiista työstä. Kirjoin kuvion kankaalle ennen kassin ompelua, jotta se oli mahdollisimman helppo laittaa kirjontakehälle. Metallikehän magneetit olivat todella napakat, joten kangas (ja alle laittamani tukikangas) pysyi hyvin paikallaan.
 

 



Ompelin kassiin leveät kahvat mustasta reppunauhasta, ja tikkasin ne niin, etteivät ne ratkeaisi painavillakaan kantamuksilla.


 
 



Valmiista kassista tuli todella napakka ja kaikinpuolin onnistunut. Ihastuin taas tuohon puffy foamiin niin, että suunnittelen tekeväni sillä varmaan jouluisiakin kirjontoja. Tämä sama kuviokin esimerkiksi punaisena voisi näyttää hauskalta vaikka vaalealla pellavalla. Eikun kokeilemaan!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Joulukortteja!

Tapani jättää monien asioiden tekeminen melko viime hetkille on minut tunteville ihmisille harmillisen tuttua. Nyt kuitenkin yllätin itsenikin aloittamalla jouluvalmistelut jo marraskuun puolella, nimittäin tein joulukortteja siskoni kanssa jo viime viikonloppuna! Viime vuonna tein nappikortteja, ja tänä vuonna materiaaliksi päätyivät hauskat koristeteipit. Olen hamstrannut washiteippejä jo muutaman vuoden ajan mm. käsityömessuilta, ja ostopaikkana on ollut useimmiten Teippitarha. 

Washiteipit tarttuvat hyvin erilaisiin materiaaleihin ja niitä pystyy myös irroittamaan melko hyvin paperistakin, jos teippaus menee vinoon, joten olen tykännyt koristella niillä erilaisia lahjapaketteja ja kortteja. Teipit eivät myös onneksi ole kuivaneet, vaikka osa rullista on jo melko vanhoja, joten niistä riittää iloa pitkäksi aikaa.


Innostuimme tekemään kortteja vasta kauppojen mentyä kiinni, joten korttipohjiksi löytyi aiemmin käyttämiäni mustia ja tummansinisiä kortteja. Lisäksi siskoni leikkasi erivärisistä kartongeista muutaman pohjan, joten kaikki valmiit kortit eivät olleet niin tummia. 


 

 
 


Itse käytin pelkästään teippejä, ja tein kaikista korteista (ainakin tähän mennessä) erilaisia, mutta ajattelin vielä tehdä muutaman lisää suosikkimallieni mukaisesti. Siskoni käytti lisäksi kesällä hankkimaamme leimasinta, jolla hän teki ensin hauskoja bambeja vaalealle kartongille, ja liitti leikatut kuvat teipattujen korttien päälle.



Teipeillä tehdyt lahjapaketit olivat myös siskoni hauska idea. Rusetit pakettien päällä ovat samaa, mutta kapeaksi leikattua teippiä.

Korttien tekeminen oli tälläkin kertaa hauskaa puuhaa, ja nyt erityisesti sen vuoksi, että postittamiseen on aikaa muutama viikko eikä kortteja tehdessä ollut mikään kiire. Kohta kuitenkin ollaan jo joulukuussa, joten seuraavaksi alkaa tehokas kirjonta- ja ompelusesonki, joka minut tuntien jatkuu aattoaamuun saakka...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isille

Tänään tein pitkästä aikaa kirjontakuvion suunnittelua 5D-ohjelmalla niin, että kirjontakuvion pohjana oli itse piirtämäni kuva, tai oikeastaan teksti. Mikäpä muukaan olisi ollut aiheenani näin isänpäivänä kuin oma isini. Olen usein harmitellut, miten hankalaa isilleni tai miehille/pojille ylipäätään on keksiä (varsinkaan itsetehtyjä) lahjoja, mutta nyt tiesin melko pian, mitä olen tekemässä. 

Olimme hankkineet yhdessä äitini ja siskojeni kanssa isille uuden työhaalarin mökille metsätöitä varten, ja totesimme, että siihen sopisi nimikointi. Koska emme olleet varmoja haalarin sopivuudesta, päädyin kirjomaan tekstin erilliseksi merkiksi, jonka voisi sitten vain kiinnittää haalariin. Hienojen ja koristeellisten fonttien sijasta päätin kirjoittaa nimen omalla käsialallani, ja muokata siitä kirjontakuvion.



5D-kirjontaohjelman ExpressDesign Wizard on todella helppokäyttöinen toiminto omien kirjontakuvioiden tekemiseen. Valinta kerrallaan sovellus kysyy muun muassa haluttujen värien määrää, kuvion rajausta ja kiertämistä, taustavärin poistoa ja kirjonnan tikkityyppiä.

 
 
 
 

Ohjelmassa valmisteltu kuvio oli nyt valmis siirrettäväksi creative 3.0:aan kirjontaa varten. Kehäkooksi olin valinnut jo suunnitteluvaiheessa petite-kehän 80x80mm.



En kirjonut merkkiin sen kummempia reunoja, sillä en ollut itse nähnyt vielä haalaria, enkä ollut varma, miten merkki tulisi kiinnittymään siihen. Tein reunaan vain tiheän siksakin, jottei reunat ala rispaantumaan.


Haalari on nyt ojennettu ja se oli sopiva ja mieluisa, joten pääsen tikkaamaan merkin kiinni. Kuvassa merkki on väliaikaisesti kiinni nuppineulalla. 

Vaikka isini näyttää todellisuudessakin naurettavan paljon Mr.Beanilta, mainittakoon, että kuvassa hänellä on viime vuonna lahjaksi saamansa naamari. Se, että hän nappasi naamarin päähänsä ja ryhtyi poseeraamaan heti, kun sanoin tarvitsevani jonkin kuvan blogia varten, kertoo paljon hänen huumorintajustaan ja ainaisesta valmiudestaan olla avuksi minulle sekä siskoilleni. Isiltä olemmekin perineet välillä hieman hysteerisen huumorintajun, mutta myös oppineet todella paljon vastuullisuudesta ja asioiden hoitamisesta kunnolla. Luotan edelleenkin isiini lähes missä tahansa asiassa, tarvitsen sitten apua läksyjeni kanssa tai vaikka kyydin mihin tahansa menoihini. Isi on koko elämämme ajan ollut aina valmis siirtämään omat menonsa meidän tyttöjen takia, ja ilmeisesti sama linja jatkuu, vaikka minulla kuopuksellakin ikä lähentelee uhkaavasti kolmeakymmentä... Toivon, että tästä vanhetessanikin muistuttaisin isiäni edes jossain määrin kaikessa siinä hyvässä, jota hän minulle edustaa. Samaa näköä meissä jo onkin, sillä nuorempana minua kehuttiin "isäni näköiseksi pojaksi".