Rule The World

Kuten olen täällä blogissa (ja muutamille tutuille asiakkaille töissä) kertonut, tein isosiskolleni hänen hääpukunsa. Siskoni asuu Lontoossa, joten vaikka häitä juhlittiin Suomessa, alkuperäinen ajatus oli, että hän ostaa haluamansa puvun ja teen mahdollisesti pieniä korjauksia tai muita muutoksia siihen. Kävimme kuitenkin alkusyksystä pikaisesti tutustumassa Villisilkin valikoimiin, ja lopun voinette arvata... Morsiamen toiveena ei ollut mikään perinteinen, valkoinen hääpuku, vaan enemmänkin cocktail-henkinen mekko, jota voisi mahdollisesti käyttää toistekin. Puvun väristä käytiin keskustelua muun muassa äitimme kanssa, ja lopulta morsian päätyi harmaaseen.

Kuva: Kristian Tuomilehto

Mekon malli oli tarkoitus pitää hyvin yksinkertaisena, malleja katsottiin 20-luvun vaatetuksesta. Polvipituinen, olkapäät peittävä, hillitty mutta tyylikäs. Löysimme upean, helmikirjaillun pitsin, jossa oli melko voimakkaasti koristellut reunat. Ajatus oli hyödyntää pitsin reunaa ainakin puvun helmassa, ja mahdollisesti myös pääntiellä. Koska pitsi oli todella läpinäkyvää, alle tehtiin yksinkertainen alusmekko. Saimme kangasta ostaessa vinkin tehdä kaksi alusmekkoa: toinen valkoinen  ja toinen tummempi iltajuhlia varten, mutta päädyimme lopulta vain valkoiseen alusmekkoon, jotta pitsi pääsi oikeuksiinsa.

Leikkuusuunnitelma: kaavat pitsin alla

Tein mekon proton lakanakankaasta siskoni mittojen mukaisesti. Proto matkusti mukanani Lontooseen, mutta siellä sovitukset jäivät vähäisiksi yllätyksen vuoksi: toinkin siskon mukanani Helsinkiin viikonlopuksi viettämään polttareita muiden siskojen ja ystäviensä kanssa, ja pukua tehtiin samalla reissulla. Kiirehän siinä meinasi tulla, ja ompelin viimeisiä harsintoja varttia ennen siskon lähtöä lentokentälle, mutta tärkeimmät linjat saatiin käytyä läpi ja jatkoin puvun ompelua yksin. Samalla matkalla morsian teki itselleen aiemmin mainitsemani hienon fasinaattorin!

Puvun sisällä oli silkkipaperia nähdäkseni mistä ompelen

Helmikirjailtu, "epätasainen" pitsi ei ollut ommeltavissa muuten kuin käsin. Harsin kaikki saumat ensin kirkkaanpunaisella langalla (jotta näkisin missä saumat kulkevat), ja lopuksi ompelin ne kankaan värisellä langalla. Pukuun jätettiin tarkoituksella hieman saumanvaroja, jossa sitä voitaisiin tarvittaessa muokata jatkossa. Vyötäröön tuli sauma, jotta pitsin kauniit reunat saatiin kohdistettua pääntielle sekä helmaan, ja saumaan ompelin pehmeän kuminauhan hieman rypyttämään mekkoa. Vyöksi ommeltiin rypistetyn näköistä koristenauhaa, korostamaan vyötärölinjaa. Pääntien leikkasin kulkemaan pitsin muotoja pitkin, hieman epätasaiseksi.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Morsiamen puku onnistui ilmeisesti yli odotusten, sillä useimmat vieraat luulivat sen olevan hankittu jostain fiinistä kaupasta Lontoosta. Toki kangas itsessään oli niin upea, että pelkästään se teki puvusta hienon, mutta kai sen olisi huonolla ompelutyöllä saanut pilattua. Vaikka olenkin jäänyt käsityöalalle ja todennäköistä on, että jatkan ompelua jossain muodossa lopun ikääni, pelkästään tämän puvun tekeminen riittäisi minulle elämäni ompelukseksi. Oli kieltämättä ylpeä olo, kun sain antaa siskolleni häälahjaksi mekon, josta tuli lopulta yhtä upea kuin siskoni itse on.

Kuva: Kristian Tuomilehto

 

Häähumua

Viime viikolla juhlittiin siskoni häitä, ja juhlat olivat kyllä elämäni parhaimmat. Morsiamen puvun lisäksi tein itselleni juhlamekon, joka tapani mukaan valmistui vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua.. Onneksi häitä vietettiin kahtena iltana, joten seuraavan päivän rientoon ja varsinaisiin juhliin sain tehdä kiireeni muilla syillä, sillä puku oli silloin valmiina edellisen illan illalliselta. 

Pyörittelin pitkään ideoita pukuani varten, mutta lopulta suunnitelma syntyi tekemäni pääkoristeen mukaan. Lontoon matkalta mukaani oli tarttunut materiaaleja fascinator- pääkoristeeseen, ja teimme siskoni kanssa molemmille juhlia varten pikkulinnuin koristellut "fasinaattorit" (morsian käänsi termin fasinaattoriksi, ja hän teki äidillemmekin todella tyylikkään fasinaattorin juhlia varten). Fasinaattorin pohja ja karkea nauha sekä värikkäät sulat olivat Lontoon tuliaisia, lintunen napattiin ovikranssistani ja on alunperin jostain askarteluliikkeestä.

 

Alunperin olin suunnitellut tekeväni kokonaan mustan mekon ja siihen värikkäät kirjonnat, mutta löysin jemmoistani fasinaattorin väreihin sopivaa, petroolin väristä taftia. Tein mekosta kaksivärisen, yläosasta tuli musta. Kaavat mekkoa varten syntyi lakanasta, jonka kääräisin ympärilleni ja äitini auttoi neulaamaan sen protoksi. Lyhyesti työvaiheet etenivät proton teosta ja sovituksesta kankaiden leikkuuseen, ompeluun, loppusovitukseen sekä mekon koristeluun kirjomalla.

 

Vaikka ompelen usein aika kiireellä, välisilitykset ovat ehdottoman tärkeitä. Mekosta ei ommeltua saa siistiä, en ainakaan usko, ellei saumoja ole silittänyt kunnolla auki ennen jatkamista. Tein ensin yläosan ja helman erikseen, ja yhdistin ne ennen piilovetoketjun ompelua. Saumojen kohdistaminen olisi ollut mahdotonta, ellei niitä olisi ensin prässätty auki ja suoriksi. Helman kanssa päädyin huolittelemaan sen ensin saumurilla, sitten silittämään kapean taitteen ja tikkaamaan reunan suoralla ompeleella. Avuksi nappasin piilo-ommeljalan, jonka reunan avulla tikin sai osumaan samalla etäisyydelle helposti, pitämällä helman reunan paininjalan punaista merkkiä vasten.

Kun mekko oli muuten valmis, kirjoin helmaan pari pientä ja yhden ison lintusen, creative performancen kuviokokoelmasta. Vaihdoin lintujen värejä puvun värimaailmaan sopivammiksi, ja lisäsin metallilankaa tuomaan kiiltoa. Kirjoin vielä yhden ison linnun  erilliselle kankaalle, leikkasin sen reiluilla saumanvaroilla irti ja tein siitä rintakorun yläosan koristeeksi. En halunnut kirjoa sitä suoraan miehustaan, jotta lintu olisi "elävämpi" ja sen voisi tarvittaessa ottaa pois.

Asusta tuli onnistunut, ja se sopi iloiseen tilaisuuteen hyvin. Enpä normaalisti käytä päähineitä tai pukeudu kovin värikkäästi, mutta nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus tälläytyä normaalia enemmän. Helman materiaali oli todella kiitollinen, sillä siinä ei näkynyt mitkään juhliin kuuluvat roiskeet tai sotkut, ja fasinaattorikin selvisi yön yli.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Elisabeth

Vaikka ompeleminen ja konekirjonta ovat tälläkin hetkellä suosikkejani käsitöistä, välillä on todella hauskaa tehdä jotain aivan muuta. Muutama viikko sitten vietimme siskoni polttareita, ja teimme sinne toisen siskon kanssa tilaisuuteen sopivat rintakorut kaikille osallistujille.Tarvittiin mm. metreittäin satiininauhoja, viskoorinyöriä, rintaneuloja, ompelulankaa ja tehokasta liimaa, ja tietysti kärsivällisyyttä. Vaikka teimme sarjatyötä, näihin sai kulumaan aikaa yllättävän paljon. Halusimme tehdä ruusukkeisiin morsiamen kuvan, ja se onnistui liimaamalla yksinkertaisiin puunappeihin valokuvan ja lakkaamalla sen askarteluliikkeestä löytyneellä aineella.

Ensin teimme ruusukkeen osat valmiiksi, ja yhdistimme ne ompelemalla. Taakse ommeltiin rintaneula, ja sitten liimasimme etukäteen lakatun kuvanapin ruusukkeen päälle. Nappi kierrettiin vielä viskoosinyörillä ja koristeeksi ripustettiin tuollainen pieni, metallinen koru.

Ruusukkeita syntyi kuusitoista, omani oli kuvaa otettaessa jo käytössä. Tarkoituksena oli valita koruun arvokkaalta näyttävä kuva, ja siinä kyllä onnistuimme: todella moni on tullut kysymään minulta ja muiltakin siskoilta, kuka korussa on, ja moni on veikannut jotain kuninkaallista. Siskoani onkin kutsuttu Elisabethiksi, joten sehän sopii hyvin.