perjantai 31. elokuuta 2012

Tikata uusissa tiloissa

Tänä vuonna kevät ja kesä menivät minulta hurjaa vauhtia, osittain siitäkin syystä, että työpaikkani Tikata muutti uusiin tiloihin. Olen työskennellyt ompelun ja käsitöiden erikoisliike Tikatassa reilu neljä vuotta, ja itse asiassa ehtinyt olla mukana neljässä eri liiketilassa. Suunta on ollut onneksi koko ajan suurempaan, ja nyt on ollut ilo asettua isoihin ja valoisiin tiloihin.


Olen opiskellut vaatetusalan perustutkinnon ja valmistunut pukuompelijaksi. Päädyin valmistumisen jälkeen Tikataan hieman sattuman kautta, sillä Mira etsi yritykseensä pikaisesti uutta työntekijää ja otti minuun yhteyttä, koska olin asioinut Tikatassa usein sekä ompelukoneeni oli hankittu sieltä. Alkuun tein muitakin töitä, mutta tällä hetkellä toimin Tikatan myymäläpäällikkönä ja vapaa-ajallani kirjoittelen tätä blogia. Blogiyhteistyö Pfaffin kanssa onkin hieno tilaisuus, josta sain kuulla juuri työni kautta.

Tikatassa myydään mm. ompelukoneita ja lisätarvikkeita, nauhoja, nappeja, neulelankoja sekä neulontatarvikkeita, korsettitarvikkeita, ompelutarvikkeita sekä paljon muuta. Tikata avasi ovensa uusiin tiloihin kesäkuun alussa, ja vähitellen alamme muistaa, missä mikäkin tuote sijaitsee. Tuotteita (ja niiden värivaihtoehtoja) kun on tuhansia.. 







Parasta työssäni on saada olla päivät pitkät erilaisten materiaalien ympäröimänä, sillä pakostakin niiden parissa herää ideoita omiin ompelutöihin. Myös asiakkaiden auttaminen on todella mukavaa, ja sillä saa pidettyä omaa ammattitaitoaan yllä, kun neuvoo erilaisia ompelutekniikoita. Ompelukoneet ovat täysin oma lukunsa, niitä voisi ihastella ja testailla vaikka kuinka paljon...



Ompelen paljon erilaisia projekteja: usein korjauksia tai muokkauksia perheelle ja ystäville, mutta viime aikoina olen tehnyt paljon konekirjontaa. On ollut todella helppoa suunnitella vaikka edellisenä iltana, mitä aikoisi seuraavaksi kirjoa, ja hankkia sitten töistä sopivat tukimateriaalit, kirjontalangat tai muut tarvikkeet. Usein puolet tarvikkeista unohtuu töihin, mutta asun niin lähellä Tikataa, että usemman kerran on tullut juostua takaisin hakemaan vaikka jotain tiettyä lankaa.




Muuton myötä saimme kauan toivomamme oman kurssitilan, jossa järjestämme erilaisia ompelu- ja käsityökursseja. Lisää Tikatan kursseista voit lukea täältä. Olen itse kouluttamassa kirjontapajassa Pfaffin tuotekouluttaja Irene Hägerströmin kanssa. Vaikka kirjoitan blogia harrastuksenani, vastailen mielelläni (parhaani mukaan) mahdollisiin kysymyksiin, joita ompelu tai konekirjonta voi herättää. Jos en itse tiedä vastausta, saan laitettua kysymyksen eteenpäin Tikatan kautta. Itsekin tässä vielä opettelen, joten mikään kysymys ei ole tyhmä.




On todella mukavaa olla töissä paikassa, jossa oikeasti viihtyy. Eikä tilannetta yhtään pahenna näkymä, joka odottaa kurssitilan ovella: muuton myötä liikkeeseen mahtui lasten oma pikku keittiö, jossa pienimmät asiakkaat saavat melskata rauhassa. Kieltämättä on tullut itsekin laitettua minikeittiö houkuttelevan näköiseksi, vähintäänkin siivouspäivinä..

tiistai 28. elokuuta 2012

Pikamekko

Hyvän ystäväni häitä juhlittiin kesäisenä lauantaina, ja tapojeni mukaisesti oma juhlamekkoni ei ollut valmiina edellisenä iltana, tässä tapauksessa en ollut edes aloittanut kankaiden leikkaamista. Halusin tehdä aiemmin tuliaisiksi saamistani silkkikankaista yksinkertaisen mekon, jonka pääntielle kirjoisin (taas) cutwork-leikekirjontakuvion.


Kuviossa on viisi lehteä, jotka asettuvat kauniille kaarelle ja ovat täydelliset yksinkertaisen asun koristukseksi. Idea tästä mekosta oli ollut mielessäni jo pitkään sekä kangas valmiina, mutta perjantaina kello 20 tilanne näytti tältä:



Tein lakanakankaasta mallin erään vanhan mekkoni mukaisesti, ja lähdin sovittamaan protoa päälleni. Mallimekko oli olkaimeton, mutta halusin tähän mekkoon olkaimet, joten jatkoin "kaavoja" sopiviksi. Aluksi pidin työtä sovitusnukkeni päällä, mutta tarkemman sovituksen tein suoraan päälleni ystävän avulla. Omaan selkään kun on melko haastavaa tehdä nuppineulauksia tai merkintöjä.. Onneksi työvaiheet olivat itselleni melko selkeät, joten ompelu eteni hurjaa vauhtia, mutta kuitenkin niin, että olin tyytyväinen työn jälkeen. 

Ensin leikkasin kankaat proton mukaan, huolittelin kappaleet, ompelin etu- ja takaosan muotolaskokset sekä olkasaumat (toinen olka jäi auki kirjontaan saakka), ompelin sivuun pitkän piilovetoketjun ja toisen sivusauman kiinni ja kirjonnan jälkeen käänsin kädentiet sekä pääntien yksinkertaisella päällitikkauksella. Helmaa en ehtinyt kiireessä pikeeraamaan, joten käytin siinä apuna silitettävää pikapaltetta.




Kun mekko oli lähes valmis (pääntie ja kädentiet huolittelematta ja helma kesken), kiinnitin työn liimasprayn avulla kirjontakehälle pingotetulle tukikuidulle, ja laitoin koneen tekemään kuviota. Tukimateriaalina leikekirjonnassa käytin taas Inspiran Aqua Macig-kuitua, josta pidän kyllä todella paljon. Kiireen takia oli todella helpottavaa, kun kuidun sai pois suihkuttamalla työn päälle vettä, eikä sitä tarvinnut kastella täysin. Kirjonta valmistui noin tunti ennen lähtöä juhliin.


Mekosta tuli kaikesta kiireestä huolimatta todella onnistunut. Kuviosta tuli siisti ja antoi riittävästi ilmettä muuten todella yksinkertaiseen mekkoon. Alunperin olin miettinyt, että kirjoisin yksittäisiä lehtikuvioita mekon helmaan, mutta en halunnut (ainakaan kesäksi) vuorittaa mekkoa, jottei siitä tulisi liian tukala, joten ilman vuoria en halunnut tehdä siihen "reikiä", joiden kanssa pitäisi varoa illan aikana. Vaikka harvoin esiinnyn missään mekko päällä, tämä asu pääsee varmasti useamminkin käyttöön.



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lahjalakanat


Siskoni osallistui ystävänsä häihin viime viikonloppuna, ja ennen sitä ideoimme heille yhdessä jotain itsetehtävää häälahjaa. Päädyimme tekemään uniikit häälakanat, joskin niin että hankimme valmiit lakanat, joihin kirjottiin hääparin nimet sekä koristekuviot. Kuvio valittiin Inspiran Swirls- kokoelmasta, fontti oli 5D-ohjelmasta Adina.


 
Nimet ja kuvio haluttiin tehdä mahdollisimman isoksi, jotta ne erottuisivat valkoisista lakanoista. Langaksi valitsimme tummanharmaan, Gütermann Sulky Rayon värin 1166. Kuvio oli melko helppo kohdistaa lakanoiden yläreunaan niissä olevan koristesauman avulla. Lakanoiden kirjonta olikin melko helppoa sellaisenaan, mutta tyynyliinat piti ratkoa auki, jotta ne saatiin asettumaan kirjontakehälle.

 

Tukimateriaalina käytin Inspiran Tear-A-Way Lightia, joka oli todella ohutta, paperimaista tukikuitua. Nimensä mukaisesti se oli todella kevyttä ja helppo poistaa valmiista työstä, mutta riitti hyvin tukemaan napakkaa puuvillakangasta. Lakanoita kirjoessa työtä piti hieman tarkkailla, sillä kangas oli melko raskas ja kuvio suuri, eli kehä liikkui laidasta toiseen.


  
Fontin koko lakanoissa oli 80mm, ja kuvio sovitettiin nimen kokoon sopivaksi. Nimet Anna ja Tuomas kun ovat muuten niin eripituisia, että samankokoinen kiekura nimen alla olisi näyttänyt mielestämme hassulta.





Valmiit työt (kaksi tyynyliinaa ja kaksi pussilakanaa) silitettiin huolellisesti ja taiteltiin läpinäkyvään pakettiin. Lakanoista tuli todella kiva lahja, henkilökohtainen ja varmasti sellainen, joka tulee käyttöön.

maanantai 6. elokuuta 2012

Cutwork -kukka rinnassa


Osallistuin viikonloppuna juhliin, joissa pukukoodina oli kukallinen asu/kukka rinnassa. Vaatekaapistani ei löytynyt mitään kukallista, joten sain hyvän syyn testailla suosikkikuvioitani, eli cutwork- leikekirjontakuvia. Kirjontakokoelmassa 441 creative CUTWORK on sekä isoja että pieniä kuvioita, ja niitähän voi vielä yhdistellä oman maun mukaan. Valitsin melko yksinkertaisen ja pienen kukan, jotta se sopisi suunnittelemani, hyvin pelkistetyn tunikan rintaan.




Peruskaavani ovat jossain hyvässä tallessa, ja koska halusin kirjontakuvion olevan tunikan "juju", päätin tehdä hyvin yksinkertaisen työn hyödyntämällä valmisvaatetta. Materiaalina oli melko napakka puuvillatrikoo. Yksinkertaisimmillaan tunikan tai topin saa tehtyä nopeasti levittämällä sopivan vaatteen kankaan päälle, leikkaamalla saumanvarojen kanssa vaatteen ympäriltä, ja neulaamalla kappaleet yhteen. Sovitin sitten työtä ja merkitsin peilin edessä kohdat, joista halusin kaventaa, sekä pääntien ja kädentien kaaret. Lisäksi suunnittelin kukkakuvion sijaintia.



Kun etukappaleen muoto oli selvä, ryhdyin kirjomaan kuviota ennen tunikan ompelemista valmiiksi. Pingotin tukikankaan kehälle, käytin liimaspraytä ja painoin kankaan sopivalle kohdalle, peilin edessä tehtyjen merkintöjen mukaan. Kuvassa näkyy myös apuna käyttämäni nuppineulat, jotka kuitenkin poistin ennen kirjontaa.


Tein kuvion yhdellä värillä. Ensin kone teki kukan varret sekä tukitikkaukset leikattavia osia varten. Leikekirjontaneuloista käytettiin kahta erisuuntaista neulaa. Ennen viimeistä kirjontavaihetta työn alle laitettiin veteenliukeneva tukimateriaali, johon lehtiruodit kirjottiin. Käytin ensimmäistä kertaa Inspiran Aqua Magic -tukikuitua, ja pidin siitä erittäin paljon. Materiaali tuntuu aivan tavalliselta harsomaiselta tukikankaalta, mutta liukeni todella siististi veteen ja oli muutenkin helppoa käsitellä.




Kun kirjonta oli valmis, siistin nurjalta ylimääräiset tukimateriaalit sekä pesin Aqua Magic-kankaan pois. Työn päättely eli tunikan ompelu valmiiksi oli hyvin nopeaa: ompelin olka- ja sivusaumat saumurilla, ja käänsin huolitellut pääntien ja helman suoralla joustinompeleella. 

Tunika oli helppo ja nopea työ, valmistui yhdessä iltapäivässä. Haastetta olisi saanut esim. tekemällä asun venymättömästä kankaasta ja kaavojen mukaan, mutta tein vaatteen yksin ts. sovittaminen olisi ollut aika hankalaa, ja lopputulos näytti hyvältä näinkin. Tulen varmasti tekemään samanlaisia, helppoja yläosia jatkossakin, kuitenkin erilaisilla kuvioilla.

 

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kesän upeimmalle morsiammelle



Hyvä ystäväni on menossa naimisiin parin viikon kuluttua. Polttareita varten hänelle haluttiin tehdä jokin vaate tai asuste, josta morsian tunnistettaisiin juhlinnan aikana. Koska suunnitteilla oli päivä täynnä ohjelmaa sekä säät ovat olleet hyvin epävakaisia, päädyimme tekemään morsiammelle sopivan hupparin.

Hankimme sopivan hupparin valmiina, ja väriksi valittiin perinteisen valkoisen sijaan turkoosi, joka sopisi hyvin ruskettuneen morsiammen iholle. Rintaan kirjottiin morsiammen nimi, ja selkään tehtiin isommalla koolla sana "Bride". Langanväri valittiin melko lähelle kankaan väriä, jottei kirjonnasta tulisi liian räikeää. Ajatus oli, että hupparia voisi käyttää hyvin toistekin, myös häiden jälkeen.




Teimme muutaman erikokoisen vaihtoehdon malliksi, ja päädyimme rintaan tulevassa nimessä keskikokoon. Selkään teimme kehälle 260x200mm mahtuvan tekstin "Bride", ja siitä tuli kerralla sopiva. Kaikki tekstit kirjottiin siis ensin muulle kankaalle, ja vasta sen jälkeen itse huppariin.




Koska en halunnut huppariin tulevan painaumia kirjontakehästä, ja teksti piti saada kohdistettua juuri sopivaan paikkaan, päädyin käyttämään apuna liimaspraytä. Tuin ensin melko kevyen, revittävän tukikuidun sellaisenaan kehälle, ja suihkutin siihen väliaikaisesti käytettävää liimaa. Tukikuidusta tuli siten tahmea, jotta hupparin voisi asetella ja painaa kehän päälle. Kun kohta oli sopiva, harsin työn koneella vielä ennen varsinaista kirjontaa, joten työ pysyi hyvin paikallaan. Tein samanlaisen valmistelun sekä rintaan että selkään tulevaan kirjonnalle.



Selän tekstin kanssa olimme tarkkoja siitä, ettei huppu peittäisi tekstiä. Muuten "Bride" haluttiin mahdollisimman ylös sekä keskelle. Kirjontakehässä on onneksi kohdistumerkkejä, joten teksti saatiin melko helposti sopivaan paikkaan. Siirsimme kuvaa hieman vielä kirjontakoneessa, 5D-ohjelmassa teksti oli keskitetty kehälle.




Lisäsimme vielä valmiisiin kirjontoihin liimattavia strasseja. Käytimme Gütermannin tekstiililiimaa sekä mm. Preciosan Crystal -strasseja. Nurin käännettynä työ kestää konepesun. Työstä tuli onnistunut, ja mikä tärkeintä, morsian ilahtui tästä kovasti. Päivä oli kaikille osallistujille ikimuistoinen, joten oli ilo saada antaa siihen oma panokseni. Paljon onnea vielä kerran kesän upeimmalle morsiammelle Lindalle <3