maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Viimeiset pakettini valmistuivat eilen puoliltaöin, joten nyt saan levätä muutaman päivän luvan kanssa. Kuvassa pikku apulaiseni, joka olisi mielellään maistellut useammankin lahjapaketin kulmia..
 
 
 
 
Oikein hyvää joulua!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Keskeneräistä

Haaveilin kirjoittavani tähän aikaan blogitekstin, jossa esittelen valmiita töitäni ja lisää joulupaketteja, ja pääsisin sitten viettämään vapaailtaa. No, toki niitä valmiitakin juttuja on aikamoinen kasa, mutta edelleen tekemistä riittää.. Oman lisänsä ovat tuoneet siskoni, jotka ovat halunneet päästä kokeilemaan konekirjontaa omiin joululahjoihinsa, joten performancesta on nyt ollut iloa isommallekin porukalle. Nyt täytyy myös jo varoa, mitä kaikkea uskallan täällä esitellä, ettei yllätykset paljastu ennen aattoa. Laitan lisää kuvia kun paketit ovat päätyneet saajilleen ja ovat jo varmasti avattu!

Ötökät eivät ehkä ole kuvioista jouluisimpia, mutta nämä muurahaiset ja koppikset päätyivät lahjaksi sukulaisille, joiden kanssa vietän paljon aikaa mökillämme Itä-Suomessa. Keittiöpyyhkeille on aina käyttöä, joko kotona tai sitten mökillä. Materiaalina on metritavarana ostettu vohvelikangas, jonka kanttasin puuvillavinonauhalla. 
 


Eniten olen kirjonut tavallisia käsipyyhkeitä, hieman erilaisilla kuvioilla. Jouluisia karkkitankoja, joulukuusia, lumihiutaleita. Siskon ystäville (lapsiperheelle) tehtiin pyyhkeeseen hauska takanreunus, johon saatiin enemmän väriä.


Pyyhkeiden lisäksi olen tehnyt kirjontaa endless-kehällä. Jatkuvan kirjonnan kehällä työtä voi siirtää helposti, ja kirjoa samaa kuviota monta kertaa peräkkäin. Kuvio löytyy Pfaffin Grand Endless Holiday -kuviokokoelmasta. Käyttämäni kuvio oli sellainen, ettei kangasta tarvinnut tukea lainkaan, vaan kirjonta tuli suoraan pellavalle. 



Keskeneräisistä hommista huolimatta en ole vielä onnistunut kasaamaan niskaani hurjaa joulustressiä. Joulu tulee joka tapauksessa, on lahjat sitten valmiita tai eivät. Eikä perhelleemme tärkeintä joulussa ole tietenkään lahjat, vaan hyvä ruoka ;)

torstai 13. joulukuuta 2012

Valmiita paketteja

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja tarkoituksenani on ehtiä tekemään muutamia joululahjoja itse. Kirjontakone nakuttaa iltaisin pyyhkeitä ja pitsejä, ja mielessäni olisi muitakin käsitöitä tai askarteluja. Aiempina vuosina aikatauluni ovat välillä pettäneet niin, että osa lahjoista on valmistunut vasta välipäivinä. Esimerkiksi viime vuonna tein äidilleni verkkariasun, jonka housuja tehtiin yhdessä vasta aaton jälkeen, mutta eiköhän tässä vielä ole aikaa saada muutama paketti valmiiksi kuusen alle.. 

  
Näihin pikkupaketteihin kätkeytyy työpaikan pikkujouluissa tekemiäni emalikoruja. Vierailimme Septarian korupajassa Kaapelitehtaalla, jossa saimme tehdä muutamia emaloituja koruja ja testailla erilaisia emalointitekniikoita. Olen joskus koulussa kokeillut emalointia, mutta paja oli todella mukava uusi kokemus, ja aika kului nopeasti seurasssa ideoiden ja tehden erilaisia koruja. Paketit ovat valmiita, pieniä pahvirasioita, jotka olen koristellut washi-teipeillä. Teippejä olen hamstrannut esimerkiksi kädentaitomessuilta Teippitarhalta.

Elefantti-korvikset, sekaisin mustaa ja punaista.
Valkoiset puput, vähän silmäpuolina.

Mielenkiintoisinta emaloinnissa oli varmaan se, miten eri tavalla värit käyttäytyivät kuumassa uunissa. Esimerkiksi valkoisille pupuille tein isot, mustat silmät, mutta musta väri "paloi" lähes kokonaan pois. Joihinkin koruihin tein sitten tarkoituksella tummemmat reunat pitämällä niitä pidempään uunissa. Emalointi oli ehdottomasti sellaista käsityötä, jota tekisin mielelläni toistekin!

Toinen uusi kokeilu tähän jouluun oli himmelin teko. Ihastuin moderneihin, mustiin himmeleihin jo viime vuonna, ja vieläkin niitä näkee monissa sisustuslehdissä ja erilaisissa blogeissa. Aiemmin himmelit ovat jääneet suunnittelun tasolle, mutta nyt ehdin kokeilemaan sellaisen tekoa. Ohjeet ja mallikuvia löytyy netistä todella paljon, joskin ohjeet ovat perinteisesti oljille. Itse tein himmelin mustista mehupilleistä.


Himmeli rakentuu kahdeksankulmioista, jotka tehdään 12 putkestä/pillistä. Ylläoleva muoto kootaan parilla solmulla valmiiksi oktaedriksi, ja valmiita kulmioita solmitaan yhteen haluttua muotoa varten. Käytin mehupillit lähes kokonaan hyödyksi: pienet oktaedrit syntyivät pillin "nivelen" toisesta, lyhyemmästä puolesta, isoin syntyi nivelen pidemmästä puolesta, ja keskikokoiset olivat puolikkaita pisimmästä putkesta. Vain nivelet jäivät siis käyttämättä.


Tein tätä himmeliä varten 12 kahdeksankulmiota, ja ensimmäiseksi himmeliksini siitä tuli mielestäni todella hieno! Tämä meni jo lahjaksi, mutta jospa näitä(kin) syntyisi vielä pari lisää aattoon mennessä.
 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Nappikortteja

Täällä ehdittiinkin jo kysellä joulukorttieni perään, joten luvassa olisi esittely tämän vuoden aikaansaannoksistani. En ole lähettänyt joulukortteja kuin vasta parina viime vuotena, ja vieläkään en ole oppinut tekemään niitä hyvissä ajoin valmiiksi... Muutama kortti odottaa tuossa pöydällä vielä liimausta, mutta eiköhän nuo ehdi huomisen postiin!

 

Idean kortteihin löysin jo aikaa sitten jostain nettisivuilta surffaillessani, ja sama ajatus on tullut vastaan monessa paikassa. Napit esittävät siis joulupalloja tai muita jouluisia koristeita. Ei siis mikään uusi keksintö, mutta sainpa hyödynnettyä valtavaa nappivarastoani. Olen hamstrannut nappeja muutaman vuoden, eikä niille ole oikein löytynyt järkevää käyttöä ennen tätä. Nyt sain kulutettua niitä muutaman kourallisen, eikä edes tuntunut pahalta luopua aarteistani.

Korttien tekeminen oli (nappien valinnan jälkeen) helppoa ja melko nopeaa: piirsin vapaalla kädellä hopeakynällä "langat" korttipohjaan, ja niiden päihin pienet rusetit/lenkit. Sitten liimasin lankojen päähän napit ja tein koho-Dymolla tekstit. Minulla oli sekä mustaa, punaista että sinistä nauhaa Dymoon, joten tein muutaman kortin eri värillä.


Vaikka tykkäänkin askarrella ja tehdä esimerkiksi ompelemalla hienoja yksityiskohtia, ja aion käyttää tekemiäni pitsikuvioita myös korteissa, valmistin näitä kortteja yli 20 kappaletta joten en halunnut taiteilla näiden kanssa liikaa. Kortit ovat kuitenkin mielestäni onnistuneet, ja uskonpa, ettei monenkaan kortinsaajan tarvitse kurkata kääntöpuolelle tarkistaakseen, keneltä kortti on, vaan he kyllä tunnistavat tyylini.


 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Jouluisia pitsejä

 

Tikatassa järjestettiin viime viikolla joululahjapaja, jossa muun muassa kirjottiin upeita pitsikoristeita, esimerkiksi joulukuuseen ripustettavaksi. Pitsien kirjonta oli minulle entuudestaan tuttua, mutta uudet, upeat kuviot innostivat kokeilemaan erilaisia koristelankoja ja väriyhdistelmiä. Pidimme vielä seuraavana päivänä työporukan kesken oman "lahjapajan", jossa teimme kukin erilaisia joululahjoja ja ompeluita, seurassa kun on aina mukavampi tehdä kaikenlaisia käsitöitä.

Kone näyttää kirjovan tyhjän päälle, tukimateriaali on täysin kirkasta.


Kirjotut pitsit ovat Husqvarna Vikingin #255 Small Square Hoop Embroidery -kokoelmasta. Pfaffin kirjontakoneilla voi siis hyvin tehdä Husqvarna Vikingin kuvioita, ja toisinpäin. Nämä kuviot ovat suunniteltu pienelle uutuuskehälle, jonka koko on vain 80x80mm. Erityisen näppärä pikkukehä sopii esimerkiksi pienten kuvioiden kirjontaan lastenvaatteisiin, pyyhkeisiin tai tilkkutyöblokkeihin, ja itse tein sillä muutamat pitsikorvakorut (näitä olin tehnyt jo aiemminkin). Isoihin kehiin käytetystä veteenliukenevasta kalvosta (Gütermann Ultra Solvy) jäi reunasta yli pieni kaistale, joka oli juuri sopiva 80x80mm kehälle. Vaikkei solvy-kalvo ole hirveän arvokasta, on kiva saada hyödynnettyä pienetkin palat tuota materiaalia, ja tosiaan yksiä pitsikoruja varten on tylsää käyttää isompaa kehää aivan turhaan.

Kehä näyttää todella pieneltä koneeseen verraten.
Näytöltä voi seurata esimerkiksi kirjonnan tikkimäärää.

Kokeilin pitsien kirjonnassa tavallisen viskoosikirjontalangan lisäksi Lontoosta hankkimiani erikoislankoja. Olin ostanut messuilta muutaman monivärisen viskoosilangan sekä lisäksi kirkkaan sinistä metallilankaa. Metallilankaa olin kokeillut jo kirjoessani juhlamekkoni lintusia, mutta muita lankoja kokeilin ensimmäistä kertaa. Käytin myös Gütermannin SULKY Metallic- hopealankaa, joka sopikin pitseihin todella hyvin.

Korvikset ja yksi pitsi samalla langalla kirjottuna.
Kokeilussa hieman paksumpi D-Twist -kirjontalanka.
Sininen metallilanka.
Gütermann SULKY Metallic -kirjontalanka.
Monivärinen Mirage- kirjontalanka.
Alalankana käytin tavallista kirjonnan alalankaa, ja töiden nurjista puolista tuli todella siistit. Kuvissa en ole vielä pessyt pitsejä, korvakoruja lukuunottamatta. Tukikalvo pestään lämpimällä vedellä, ja mitä puhtaammaksi pitsin pesee, sen notkeammaksi se tulee. Aion jättää kuviot hieman napakoiksi, jotta ne voi sitten ripustaa koristeiksi esimerkiksi ikkunaa vasten, tai laittaa joulukorttiin. Pitseissä on todella paljon tikkejä, joten niiden kirjomiseen menee yllättävän paljon aikaa, mutta kone teki metallilangoillakin todella siistiä jälkeä ilman turhia langankatkaisuja, joten työ eteni hyvin itsenäisesti ja tein samalla muita töitä.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Rule The World

Kuten olen täällä blogissa (ja muutamille tutuille asiakkaille töissä) kertonut, tein isosiskolleni hänen hääpukunsa. Siskoni asuu Lontoossa, joten vaikka häitä juhlittiin Suomessa, alkuperäinen ajatus oli, että hän ostaa haluamansa puvun ja teen mahdollisesti pieniä korjauksia tai muita muutoksia siihen. Kävimme kuitenkin alkusyksystä pikaisesti tutustumassa Villisilkin valikoimiin, ja lopun voinette arvata... Morsiamen toiveena ei ollut mikään perinteinen, valkoinen hääpuku, vaan enemmänkin cocktail-henkinen mekko, jota voisi mahdollisesti käyttää toistekin. Puvun väristä käytiin keskustelua muun muassa äitimme kanssa, ja lopulta morsian päätyi harmaaseen.

Kuva: Kristian Tuomilehto

Mekon malli oli tarkoitus pitää hyvin yksinkertaisena, malleja katsottiin 20-luvun vaatetuksesta. Polvipituinen, olkapäät peittävä, hillitty mutta tyylikäs. Löysimme upean, helmikirjaillun pitsin, jossa oli melko voimakkaasti koristellut reunat. Ajatus oli hyödyntää pitsin reunaa ainakin puvun helmassa, ja mahdollisesti myös pääntiellä. Koska pitsi oli todella läpinäkyvää, alle tehtiin yksinkertainen alusmekko. Saimme kangasta ostaessa vinkin tehdä kaksi alusmekkoa: toinen valkoinen  ja toinen tummempi iltajuhlia varten, mutta päädyimme lopulta vain valkoiseen alusmekkoon, jotta pitsi pääsi oikeuksiinsa.

Leikkuusuunnitelma: kaavat pitsin alla

Tein mekon proton lakanakankaasta siskoni mittojen mukaisesti. Proto matkusti mukanani Lontooseen, mutta siellä sovitukset jäivät vähäisiksi yllätyksen vuoksi: toinkin siskon mukanani Helsinkiin viikonlopuksi viettämään polttareita muiden siskojen ja ystäviensä kanssa, ja pukua tehtiin samalla reissulla. Kiirehän siinä meinasi tulla, ja ompelin viimeisiä harsintoja varttia ennen siskon lähtöä lentokentälle, mutta tärkeimmät linjat saatiin käytyä läpi ja jatkoin puvun ompelua yksin. Samalla matkalla morsian teki itselleen aiemmin mainitsemani hienon fasinaattorin!



Puvun sisällä oli silkkipaperia nähdäkseni mistä ompelen

Helmikirjailtu, "epätasainen" pitsi ei ollut ommeltavissa muuten kuin käsin. Harsin kaikki saumat ensin kirkkaanpunaisella langalla (jotta näkisin missä saumat kulkevat), ja lopuksi ompelin ne kankaan värisellä langalla. Pukuun jätettiin tarkoituksella hieman saumanvaroja, jossa sitä voitaisiin tarvittaessa muokata jatkossa. Vyötäröön tuli sauma, jotta pitsin kauniit reunat saatiin kohdistettua pääntielle sekä helmaan, ja saumaan ompelin pehmeän kuminauhan hieman rypyttämään mekkoa. Vyöksi ommeltiin rypistetyn näköistä koristenauhaa, korostamaan vyötärölinjaa. Pääntien leikkasin kulkemaan pitsin muotoja pitkin, hieman epätasaiseksi.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Morsiamen puku onnistui ilmeisesti yli odotusten, sillä useimmat vieraat luulivat sen olevan hankittu jostain fiinistä kaupasta Lontoosta. Toki kangas itsessään oli niin upea, että pelkästään se teki puvusta hienon, mutta kai sen olisi huonolla ompelutyöllä saanut pilattua. Vaikka olenkin jäänyt käsityöalalle ja todennäköistä on, että jatkan ompelua jossain muodossa lopun ikääni, pelkästään tämän puvun tekeminen riittäisi minulle elämäni ompelukseksi. Oli kieltämättä ylpeä olo, kun sain antaa siskolleni häälahjaksi mekon, josta tuli lopulta yhtä upea kuin siskoni itse on.

Kuva: Kristian Tuomilehto
 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Farkkuja

 
Jos minulta kysyttäisiin, mikä on useimmin tekemäni käsityö, liittyisi se varmaan farkkujen korjaukseen. Aiemmassa työpaikassani lyhensin päivittäin useat parit farkkuja, ja perhe sekä kaverini pyytävät minua usein lahkeenlyhennysten lisäksi paikkaamaan kuluneita housuja tai vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun. Farkkujen ompelu on mielestäni mukavaa muun muassa siksi, että farkussa näkyy usein aiempien ompeleiden jälkiä (tämä on positiivista siksi, että esimerkiksi vetoketjun vaihdossa voi kohdistaa uuden ketjun vanhan ketjun tikkauksiin), materiaali on napakkaa ja sitä voi silittää huoletta sekä siitä on helppo ratkoa pieleen menneitä ompeleita, tai vaikka sen rikkimenneen vetoketjun.

Tärkeää farkkujen ompelussa on käyttää vahvaa ompelulankaa (omassa käytössäni on Gütermannin erikoisvahva polyester) sekä paksuja farkkuneuloja (omassa käytössäni Inspiran neuloja, vahvuudet 90-110). Farkkuneuloissa on terävä kärki, joten se uppoaa tavallista neulaa paremmin tiiviin farkun läpi.

 
Ensin aloitetaan vanhan farkkuketjun irroittamisella. Ratkojalla tai terävillä saksilla, kukin oman mieltymyksensä mukaan. Vetoketjua ratkoessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten alkuperäinen ketju oli kiinnitetty, jotta uuden laittaminen paikalleen samalla tavalla helpottuisi.


Aloitan kiinnittämällä vetoketjusta sen puolen, joka on napin puolella housuja. Tässä vaiheessa hyödynnän aiemman ketjun jättämiä jälkiä: kohdistan vetoketjun ja nuppineulat niin, että uusi ommel kulkisi samassa kohtaa kuin alkuperäinen. Jos uusi vetoketju on alkuperäistä pidempi, aloitan kohdistamalla ketjun yläpään "oikeaan kohtaan" ja ketjun ylimääräinen pituus jää leikattavaksi pois alareunasta, tai alasauman sisälle.



Kun ketjun alapuoli on ommeltu kiinni, alan kohdistamaan ketjun yläpuolta housun läppään. Vetoketju ommellaan ensin läpän nurjalle, yksinkertaiselle kankaalle, ja vasta lopuksi tehdään päällitikkaukset, jotka siis näkyvät housun miehustassa. Näin vetoketju saadaan ommeltua sopivista kohtia kiinni housunläppään, vaikka päällitikkaukset ulkonäöllisistä syistä eivät kulkisi samoissa kohdissa.



Vetoketjun tikkaukset näkyvät ylemmässä kuvassa melko heikosti, sillä ompelulanka oli hyvin samanväristä vetoketjun kanssa, mutta ne ompeleet eivät siis näy housun "oikealla" puolella. Päällitikkaukset tehtiin vanhoja ompeleen jälkiä seuraten, ja nurjalta katsottuna ne kulkevat lähempänä läpän huoliteltua reunaa. Turhat langanpätkät siistitään leikkaamalla ja valmista tuli!


...paitsi että näistä farkuista oli vetoketjun lisäksi revennyt yksi vyölenkki lähes kokonaan irti. Tällaisten repeäminen paikkaaminen on tullut tutuksi, ja apuna käytän yleensä aina silitettävää farkkupaikkaa (tai jos en ole muistanut hankkia paikkamateriaalia, tavallinen silitettävä tukikangaskin käy). Silitän sopivan kokoiseksi leikatun paikan molemmille puolille repeämää, ja siksakkaan paikan reunat siisteiksi. Jos olen paikannut esimerkiksi isompaa aluetta, kuten farkkujen haaroja tai polvia, siksakkaan koko paikan päältä, mutta tässä korjauksessa uskon pelkkien reunojen ompelun riittävän. Lopuksi vyölenkki ommellaan takaisin paikoilleen, hieman löysänä, jotta vyö mahtuu kulkemaan lenkistä. Nyt nämä farkut kestävät taas käyttöä ja odottelen seuraavaa paria korjattavaksi...


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Häähumua


Viime viikolla juhlittiin siskoni häitä, ja juhlat olivat kyllä elämäni parhaimmat. Morsiamen puvun lisäksi tein itselleni juhlamekon, joka tapani mukaan valmistui vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua.. Onneksi häitä vietettiin kahtena iltana, joten seuraavan päivän rientoon ja varsinaisiin juhliin sain tehdä kiireeni muilla syillä, sillä puku oli silloin valmiina edellisen illan illalliselta. 

Pyörittelin pitkään ideoita pukuani varten, mutta lopulta suunnitelma syntyi tekemäni pääkoristeen mukaan. Lontoon matkalta mukaani oli tarttunut materiaaleja fascinator- pääkoristeeseen, ja teimme siskoni kanssa molemmille juhlia varten pikkulinnuin koristellut "fasinaattorit" (morsian käänsi termin fasinaattoriksi, ja hän teki äidillemmekin todella tyylikkään fasinaattorin juhlia varten). Fasinaattorin pohja ja karkea nauha sekä värikkäät sulat olivat Lontoon tuliaisia, lintunen napattiin ovikranssistani ja on alunperin jostain askarteluliikkeestä.


 

Alunperin olin suunnitellut tekeväni kokonaan mustan mekon ja siihen värikkäät kirjonnat, mutta löysin jemmoistani fasinaattorin väreihin sopivaa, petroolin väristä taftia. Tein mekosta kaksivärisen, yläosasta tuli musta. Kaavat mekkoa varten syntyi lakanasta, jonka kääräisin ympärilleni ja äitini auttoi neulaamaan sen protoksi. Lyhyesti työvaiheet etenivät proton teosta ja sovituksesta kankaiden leikkuuseen, ompeluun, loppusovitukseen sekä mekon koristeluun kirjomalla.

 


Vaikka ompelen usein aika kiireellä, välisilitykset ovat ehdottoman tärkeitä. Mekosta ei ommeltua saa siistiä, en ainakaan usko, ellei saumoja ole silittänyt kunnolla auki ennen jatkamista. Tein ensin yläosan ja helman erikseen, ja yhdistin ne ennen piilovetoketjun ompelua. Saumojen kohdistaminen olisi ollut mahdotonta, ellei niitä olisi ensin prässätty auki ja suoriksi. Helman kanssa päädyin huolittelemaan sen ensin saumurilla, sitten silittämään kapean taitteen ja tikkaamaan reunan suoralla ompeleella. Avuksi nappasin piilo-ommeljalan, jonka reunan avulla tikin sai osumaan samalla etäisyydelle helposti, pitämällä helman reunan paininjalan punaista merkkiä vasten.



Kun mekko oli muuten valmis, kirjoin helmaan pari pientä ja yhden ison lintusen, creative performancen kuviokokoelmasta. Vaihdoin lintujen värejä puvun värimaailmaan sopivammiksi, ja lisäsin metallilankaa tuomaan kiiltoa. Kirjoin vielä yhden ison linnun  erilliselle kankaalle, leikkasin sen reiluilla saumanvaroilla irti ja tein siitä rintakorun yläosan koristeeksi. En halunnut kirjoa sitä suoraan miehustaan, jotta lintu olisi "elävämpi" ja sen voisi tarvittaessa ottaa pois.






Asusta tuli onnistunut, ja se sopi iloiseen tilaisuuteen hyvin. Enpä normaalisti käytä päähineitä tai pukeudu kovin värikkäästi, mutta nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus tälläytyä normaalia enemmän. Helman materiaali oli todella kiitollinen, sillä siinä ei näkynyt mitkään juhliin kuuluvat roiskeet tai sotkut, ja fasinaattorikin selvisi yön yli.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Kuvaaja Kristian Tuomilehto