maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lepakkotuoli

Viime kuussa päällystämäni nojatuolin myötä siskolleni ja minulle heräsi ajatus heidän vanhan lepakkotuolin päällisen uusimisesta. Idea syntyi eräänä viikonloppuaamuna, ja malttamattomina ryhdyimme heti työhön eli penkomaan jemmoistani sopivaa kangasta. Aiempi, alkuperäinen kangas oli kirkkaansininen, mutta siskoni kotona on sittemmin mm. maalattu yksi seinä harmaaksi ja makuuhuoneessa, jossa tuoli on ollut, on mustavalkoinen sänky, joten toiveena oli harmaa tai muu tumma sävy. Löysimme sopivan kokoisen palan napakkaa puuvillakangasta, josta olen aiemmin ommellut kangaskasseja, ja päädyimme piirtämään vanhan kankaan mukaisesti uudet kappaleet.




Päällinen on ommeltu kahdesta isommasta kappaleesta, ja sen keskellä menee pitkä sauma. Kangas kiinnittyy metallirunkoon sen kulmissa olevien taskujen avulla. Noudatimme alkuperäisen päällisen valmistusta, ja teimme uuteenkin päälliseen noin pari senttiä leveän kaitaleen, jolla reunat huoliteltiin. Ommeltavia saumoja ei ollut montaakaan, mutta sitäkin tarkempaa oli saada kaikki kaarteet ja päällisen muodot ommeltua tarkasti ja kestävästi. Ompelulankana käytin Gütermannin erikoisvahvaa polyesterlankaa, sekä ylä- että alalankana.




Halusin ommella kaitaleen kiinni päällisen oikealta puolelta, jotta tikistä tulisi mahdollisimman siisti, joten neulasin nuppineulat kerrankin niin, että niiden päät osoittavat sivulle ja ovat tavallaan työn nurjalla puolella. Näin sain napattua neulat pois tieltä ommellessani työn oikealta puolelta.



Päällisen valmistuminen viivästyi hieman suunnitellusta, sillä vahva lanka loppui juuri ennen viimeistä päällitikkausta ja unohdin ostaa sitä lisää vaikka kuinka monena päivänä, mutta nyt päällinen on valmis ja päässyt käyttöön. Tuolille löytyi jopa uusi paikka olohuoneessa, johon vanhaa tuolia ei haluttu aiemmin laittaa esille. Nyt uuden, harmaan päällisen myötä tuoli on kuin suunniteltu olohuoneeseen.



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Mangusti

Facebookissa kiertää "arkihaaste", jossa ideana on julkaista viiden päivän ajan jokin kuva omasta arjestaan, sekä mahdollisesti samalla haastaa joku toinen käyttäjä tekemään saman. Julkaisin eilen illalla osana omaa haastettani kuvan osasta kirjomaani kuviota, ja muutama kaveri alkoikin heti ihmettelemään, että mikä ihme kuvassa oikein on. Ja kuten olin toivonutkin, vanhin siskoistani oli tajunnut heti kuvassa olevan mangustin! Enpä muista, mistä hänen ihastuksensa mangusteja kohtaan on syntynyt, mutta jo pidemmän aikaa hänelle on aina lähetetty hassuja kuvia tai videoita mangusteista, ja taisipa hänen joulukortissaankin olla tonttuhattupäinen mangusti. Syy, miksi nyt aloin kirjomaan mangustia, oli hänen syntymäpäivälahjansa, jonka saan toimitettua hänelle tänään.



Kyselin aiemmin viikolla, olisiko hänellä jotain toiveita, ja reilun kokoiselle pussukalle olisi kuulemma aina käyttöä. Jahkailin taas pitkään kuvioiden ja värien kanssa, kunnes päädyin kokeilemaan uuden 6D Premier -ohjelmiston PhotoStitch -ohjelmaa. Ohjelmassa saa siis valokuvan pohjalta tehtyä erilaisia kirjontakuvioita, ja halusin itse kokeilla tuollaista lineaarista kuviota, johon ei tulisi kymmeniä eri värejä ja tuhansia tikkejä.


Ohjelmaa oli todella helppo käyttää, sillä vaiheet etenivät selkeästi ja itse piti vain päättää mm. kuvion koko, mahdollinen rajaus, sekä tietysti lopullisen kuvion tyyli.



Valitsin lineaarisen tyylin, jotta kuviosta tulisi yksivärinen ja myös melko yksinkertainen. 



Kokeilin muutamia eri vaihtoehtoja, mutta lopulta spiraali-kuvio oli mielestäni hauskimman näköinen. Spiraalinen tiheyttä pystyi muuttamaan todella harvasta melko tiheäksi.


6D -ohjelmassa on toimintona "Life View" -näkymä, jossa kuviota voi katsella mahdollisemman luonnollisena, ja uutena parannuksena on vielä mahdollisuus kääntää kuviota eri suuntiin. Spiraalikuvio elääkin aika lailla, kun sitä katselee eri suunnista.


Valmis kuvio siirtyi tikulla creative 3.0:aan, ja kirjonta alkoi. Kankaaksi valitsin napakan, luonnonvalkoisen puuvillakankaan, sillä ajattelin kuvion erottuvan siitä parhaiten. Toki vaalea pussukka on arka likaantumaan, mutta eipä se ole niin vakavaa. Kirjonta eteni hauskasti spiraalina kuvion keskikohdasta alkaen.


Kirjontakuvioon olisi voinut valita valmiit reunukset, mutten tehnyt niin. Päädyin vähän kokeilun kautta ompelemaan valmiiseen kirjontaan kuitenkin reunatikkauksia, sekä tavallisella suoralla että vahvistetulla/paksummalla suoraompeleella. Ompeleet ovat tarkoituksella hieman vinoja ja alkavat eri kohdista, sillä tuosta kuviosta tuli mielestäni vähän käsinluonnostellun näköinen, ja ajattelin "vapaalla kädellä" tehtyjen linjojen sopivan siihen kivasti.


Vuorikankaaksi nappasin sohvatyynyistäni jäänyttä Ikean puukuvioista puuvillaa, ja vetoketju (sekin omista jemmoistani) on muovinen hammasvetoketju. Ompelin myös vetoketjuun päällitikkauksiksi parit erivahvuiset tikit, ja edelleen hieman epäsuorina.


Musta vetoketju näytti kehystävän valkoista kuviota niin hyvännäköisesti, että halusin myös sivusaumoihin jotain tummaa. Päädyin huolittelemaan sivusaumat puuvillavinonauhalla niin, että toiseen sivuun ompelin nauhan oikeaoppisesti kaksinkerroin, ja toiseen sivuun kaksi nauhaa päällekkäin, jotta siitä tuli leveämpi.



Pussukasta tuli mielestäni todella onnistunut, ja erilaiset tikkaukset sopivat siihen hyvin. Pitäisi vaan useamminkin kokeilla erilaisia ompeleita ja yhdistelmiä, eikä pitäytyä aina tutuissa ja turvallisissa millitikeissä ja siisteissä huolitteluissa.



Pussukka lähtee nyt siskoni luokse Newburyyn, ja uskon hänen ilahtuvan (=päästävän aikamoisen naurunremakan) nähdessään tuon mangustin. Joskin yllätys taitaa jo paljastua tämän päivityksen myötä, sillä paketti saapunee hänelle vasta illalla.. Toivottavasti mangusti ilahduttaa pitkiä työpäiviä ja muistuttaa minusta: sanotaan, että viisaat mielet ajattelevat samalla tavalla, mutta meillä samanmielisyys ilmenee ennemminkin kummallisina tapoina tehdä tiettyjä asioita tai vaikka sitten ihastuksena mangusteihin.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kursseja

Huhtikuun alku meni yhdessä hujauksessa, muun muassa Tikatan kurssien merkeissä. Tikatassa järjestetään erilaisia ompelu- ja käsityökursseja, ja konekirjonnan kirjontapajoja onkin järjestetty jo useamman vuoden ajan, aina hieman eri teemoilla. Kuun alussa VSM Finland Oy:n eli Pfaffin, Husqvarna Vikingin sekä Singerin maahantuojan kouluttaja ja Kädenkäänteissä-blogin kirjoittaja Irene koulutti meitä trapunto-kirjonnan saloihin. Irenen ja Miran blogista löytyykin kuvia ja mm. kurssilla tehdyn kuvion ohje. Itse pidin pari viikkoa sitten kurssin 5D- ja  6D- kirjontaohjelmistojen käytöstä. 


Tikkihiiressä tapahtuukin nyt pieni päivitys ohjelmapuolella, sillä käytössäni on nyt uusi 6D Premier -kirjontaohjelmisto entisen 5D Suiten sijaan. Ohjelmat ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia, joten 5D:n käyttäjät saavat jatkossakin täältä vinkkejä kirjontaan.


Trapunto- kirjonnassa paksun vanun avulla saatiin kirjottua koholle jäävä kuvio. Sydämen kohdalle laitettiin jopa kaksinkertainen levyvanu, joten siitä tuli todella muhkea.



Kirjontaohjelmistokurssilla kävimme läpi ohjelman perustoimintoja: kuvion muokkaamista, värien vaihtoa, koon muuttamista sekä kuvioiden ja tekstien yhdistämistä. Kolmetuntinen kului nopeasti mukavien kurssilaisten kanssa, ja taisipa kaikille tulla kurssilla jotain uuttakin tietoa vanhan kertauksen lisäksi. Kiitos kaikille osallistujille, nämä kurssit ovat ehdottomasti yksi parhaimmista hetkistä työssäni. Seuraavan kerran kirjontakursseja järjestettäneen Tikatassa syksyllä, mutta kaikista muistakin tulevista kursseista voit lukea lukea lisää verkkosivuilta www.tikata.fi.


Lahjaksi tekemäni pussukka on nyt päässyt perille Saareen, alkuperäisen seinävaatteen kaveriksi. Näyttää sopivan hyvin ihanan valoisaan keittiöön, kiitos kuvasta Irkku!