Lepakkotuoli

Viime kuussa päällystämäni nojatuolin myötä siskolleni ja minulle heräsi ajatus heidän vanhan lepakkotuolin päällisen uusimisesta. Idea syntyi eräänä viikonloppuaamuna, ja malttamattomina ryhdyimme heti työhön eli penkomaan jemmoistani sopivaa kangasta. Aiempi, alkuperäinen kangas oli kirkkaansininen, mutta siskoni kotona on sittemmin mm. maalattu yksi seinä harmaaksi ja makuuhuoneessa, jossa tuoli on ollut, on mustavalkoinen sänky, joten toiveena oli harmaa tai muu tumma sävy. Löysimme sopivan kokoisen palan napakkaa puuvillakangasta, josta olen aiemmin ommellut kangaskasseja, ja päädyimme piirtämään vanhan kankaan mukaisesti uudet kappaleet.

Päällinen on ommeltu kahdesta isommasta kappaleesta, ja sen keskellä menee pitkä sauma. Kangas kiinnittyy metallirunkoon sen kulmissa olevien taskujen avulla. Noudatimme alkuperäisen päällisen valmistusta, ja teimme uuteenkin päälliseen noin pari senttiä leveän kaitaleen, jolla reunat huoliteltiin. Ommeltavia saumoja ei ollut montaakaan, mutta sitäkin tarkempaa oli saada kaikki kaarteet ja päällisen muodot ommeltua tarkasti ja kestävästi. Ompelulankana käytin Gütermannin erikoisvahvaa polyesterlankaa, sekä ylä- että alalankana.

Halusin ommella kaitaleen kiinni päällisen oikealta puolelta, jotta tikistä tulisi mahdollisimman siisti, joten neulasin nuppineulat kerrankin niin, että niiden päät osoittavat sivulle ja ovat tavallaan työn nurjalla puolella. Näin sain napattua neulat pois tieltä ommellessani työn oikealta puolelta.

Päällisen valmistuminen viivästyi hieman suunnitellusta, sillä vahva lanka loppui juuri ennen viimeistä päällitikkausta ja unohdin ostaa sitä lisää vaikka kuinka monena päivänä, mutta nyt päällinen on valmis ja päässyt käyttöön. Tuolille löytyi jopa uusi paikka olohuoneessa, johon vanhaa tuolia ei haluttu aiemmin laittaa esille. Nyt uuden, harmaan päällisen myötä tuoli on kuin suunniteltu olohuoneeseen.