lauantai 30. marraskuuta 2013

Puffyä ja metallikehä



Kirjoin eilen pitkästä aikaa käyttäen Puffy foam- vaahtolevyä. Keväällä tein Puffy foamilla markiisipussin, ja nyt käytin puffyä koristellessani lahjaksi tekemäni kangaskassin. Vietin iltaa ystäväni uudessa kodissa, jonne vein tupaantuliaislahjaksi kassillisen uuniruokia, hänellä kun ei aiemmassa asunnossaan ollut ollenkaan uunia. Halusin pakata ruoat jotenkin erityisesti, joten tein markiista reilun kokoisen kauppakassin. 

Kuvion valitsin aiemminkin käyttämästäni Dimensional Effects- kokoelmasta, ja värit valitsit ystäväni kotiin sopiviksi. Sain muuttopäivänä kurkittua, minkä väristä sisustusta hän suunnitteli, joten tiesin harmaan ja keltaisen olevan hänelle mieluisia värejä. Minulta löytyi harmaata markiisia, joten lisäsin kuvioon hieman keltaista ja vaaleampaa harmaata.


Kirjonnassa käytin uutuuskehää, jonka sain käyttööni Pfaffilta. Uusi Metal Hoop 180x130mm on nimensä mukaisesti metallinen kirjontakehä, johon kirjottava työ kiinnitetään isoilla magneeteilla. Kehä on erityisen näppärä hankalasti pingoitettaville töille, esimerkiksi valmiille vaatteille tai paksuille ja karheille kankaille. Valitsemani kuvio oli kooltaan juuri tälle kehälle sopiva, joten sain hyvän syyn testata sitä markiisin kirjontaan.
Pfaffilta löytyikin hyvä video kehän käyttämisestä.


Kirjontaan tuli kolmea eri väriä, ja kuviosta tuli mielestäni todella siisti. Puffy lisättiin kahden värin jälkeen, ja ylimääräiset palaset nypittiin pois valmiista työstä. Kirjoin kuvion kankaalle ennen kassin ompelua, jotta se oli mahdollisimman helppo laittaa kirjontakehälle. Metallikehän magneetit olivat todella napakat, joten kangas (ja alle laittamani tukikangas) pysyi hyvin paikallaan.
 

 



Ompelin kassiin leveät kahvat mustasta reppunauhasta, ja tikkasin ne niin, etteivät ne ratkeaisi painavillakaan kantamuksilla.


 
 



Valmiista kassista tuli todella napakka ja kaikinpuolin onnistunut. Ihastuin taas tuohon puffy foamiin niin, että suunnittelen tekeväni sillä varmaan jouluisiakin kirjontoja. Tämä sama kuviokin esimerkiksi punaisena voisi näyttää hauskalta vaikka vaalealla pellavalla. Eikun kokeilemaan!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Joulukortteja!

Tapani jättää monien asioiden tekeminen melko viime hetkille on minut tunteville ihmisille harmillisen tuttua. Nyt kuitenkin yllätin itsenikin aloittamalla jouluvalmistelut jo marraskuun puolella, nimittäin tein joulukortteja siskoni kanssa jo viime viikonloppuna! Viime vuonna tein nappikortteja, ja tänä vuonna materiaaliksi päätyivät hauskat koristeteipit. Olen hamstrannut washiteippejä jo muutaman vuoden ajan mm. käsityömessuilta, ja ostopaikkana on ollut useimmiten Teippitarha. 

Washiteipit tarttuvat hyvin erilaisiin materiaaleihin ja niitä pystyy myös irroittamaan melko hyvin paperistakin, jos teippaus menee vinoon, joten olen tykännyt koristella niillä erilaisia lahjapaketteja ja kortteja. Teipit eivät myös onneksi ole kuivaneet, vaikka osa rullista on jo melko vanhoja, joten niistä riittää iloa pitkäksi aikaa.


Innostuimme tekemään kortteja vasta kauppojen mentyä kiinni, joten korttipohjiksi löytyi aiemmin käyttämiäni mustia ja tummansinisiä kortteja. Lisäksi siskoni leikkasi erivärisistä kartongeista muutaman pohjan, joten kaikki valmiit kortit eivät olleet niin tummia. 


 

 
 


Itse käytin pelkästään teippejä, ja tein kaikista korteista (ainakin tähän mennessä) erilaisia, mutta ajattelin vielä tehdä muutaman lisää suosikkimallieni mukaisesti. Siskoni käytti lisäksi kesällä hankkimaamme leimasinta, jolla hän teki ensin hauskoja bambeja vaalealle kartongille, ja liitti leikatut kuvat teipattujen korttien päälle.



Teipeillä tehdyt lahjapaketit olivat myös siskoni hauska idea. Rusetit pakettien päällä ovat samaa, mutta kapeaksi leikattua teippiä.

Korttien tekeminen oli tälläkin kertaa hauskaa puuhaa, ja nyt erityisesti sen vuoksi, että postittamiseen on aikaa muutama viikko eikä kortteja tehdessä ollut mikään kiire. Kohta kuitenkin ollaan jo joulukuussa, joten seuraavaksi alkaa tehokas kirjonta- ja ompelusesonki, joka minut tuntien jatkuu aattoaamuun saakka...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isille

Tänään tein pitkästä aikaa kirjontakuvion suunnittelua 5D-ohjelmalla niin, että kirjontakuvion pohjana oli itse piirtämäni kuva, tai oikeastaan teksti. Mikäpä muukaan olisi ollut aiheenani näin isänpäivänä kuin oma isini. Olen usein harmitellut, miten hankalaa isilleni tai miehille/pojille ylipäätään on keksiä (varsinkaan itsetehtyjä) lahjoja, mutta nyt tiesin melko pian, mitä olen tekemässä. 

Olimme hankkineet yhdessä äitini ja siskojeni kanssa isille uuden työhaalarin mökille metsätöitä varten, ja totesimme, että siihen sopisi nimikointi. Koska emme olleet varmoja haalarin sopivuudesta, päädyin kirjomaan tekstin erilliseksi merkiksi, jonka voisi sitten vain kiinnittää haalariin. Hienojen ja koristeellisten fonttien sijasta päätin kirjoittaa nimen omalla käsialallani, ja muokata siitä kirjontakuvion.



5D-kirjontaohjelman ExpressDesign Wizard on todella helppokäyttöinen toiminto omien kirjontakuvioiden tekemiseen. Valinta kerrallaan sovellus kysyy muun muassa haluttujen värien määrää, kuvion rajausta ja kiertämistä, taustavärin poistoa ja kirjonnan tikkityyppiä.

 
 
 
 

Ohjelmassa valmisteltu kuvio oli nyt valmis siirrettäväksi creative 3.0:aan kirjontaa varten. Kehäkooksi olin valinnut jo suunnitteluvaiheessa petite-kehän 80x80mm.



En kirjonut merkkiin sen kummempia reunoja, sillä en ollut itse nähnyt vielä haalaria, enkä ollut varma, miten merkki tulisi kiinnittymään siihen. Tein reunaan vain tiheän siksakin, jottei reunat ala rispaantumaan.


Haalari on nyt ojennettu ja se oli sopiva ja mieluisa, joten pääsen tikkaamaan merkin kiinni. Kuvassa merkki on väliaikaisesti kiinni nuppineulalla. 

Vaikka isini näyttää todellisuudessakin naurettavan paljon Mr.Beanilta, mainittakoon, että kuvassa hänellä on viime vuonna lahjaksi saamansa naamari. Se, että hän nappasi naamarin päähänsä ja ryhtyi poseeraamaan heti, kun sanoin tarvitsevani jonkin kuvan blogia varten, kertoo paljon hänen huumorintajustaan ja ainaisesta valmiudestaan olla avuksi minulle sekä siskoilleni. Isiltä olemmekin perineet välillä hieman hysteerisen huumorintajun, mutta myös oppineet todella paljon vastuullisuudesta ja asioiden hoitamisesta kunnolla. Luotan edelleenkin isiini lähes missä tahansa asiassa, tarvitsen sitten apua läksyjeni kanssa tai vaikka kyydin mihin tahansa menoihini. Isi on koko elämämme ajan ollut aina valmis siirtämään omat menonsa meidän tyttöjen takia, ja ilmeisesti sama linja jatkuu, vaikka minulla kuopuksellakin ikä lähentelee uhkaavasti kolmeakymmentä... Toivon, että tästä vanhetessanikin muistuttaisin isiäni edes jossain määrin kaikessa siinä hyvässä, jota hän minulle edustaa. Samaa näköä meissä jo onkin, sillä nuorempana minua kehuttiin "isäni näköiseksi pojaksi".