Sieniä sateella

Mökkireissun ajaksi oli luvattu huonoa säätä, joten nappasin mukaani muutaman vyyhdin ontelokudetta ja isoja virkkuukoukkuja. Äitini ja siskoni ovat usein halunneet kokeilla erilaisten korien virkkaamista, joten nyt siihen saattaisi tulla mahdollisuus. Yleensä mökillä olemme kuitenkin ulkona koko päivän ja illalla niin rättiväsyneitä, ettei käsityöt enää innosta, mutta tällä kertaa tartuimme virkkuukoukkuihin vielä saunan jälkeen.

Halusin kokeilla virkata muutamia pieniä koreja, jotka näyttäisivät sieniltä. Korit olisivat ihan tavallisia pötkylöitä, mutta värit tekisivät mielikuvan pienistä sienistä. Hankin aluksi luonnonvalkoista ja tummanruskeaa ontelokudetta, mutta samalla idealla voisi tehdä punaisia kärpässieniä tai vaikka kokeilla tehdä keltaisia kanttarelleja.

Virkkasin ensin pari valkoista, melko korkeaa koria, ja sen jälkeen niitä hieman isommat ruskeat korit hatuiksi. Kun hatun korkeus oli mielestäni sopiva, päättelin kerroksen ja kuteet. Pienemmän sienen kanssa tein vielä niin, että kavensin valkoista koria hieman korin suulta, jotta sieni näyttäisi pyöreämmältä. Isomman sienen halkaisija oli noin 15cm, pienemmän noin 10cm.

Samalla reissulla valmistui pari muutakin koria: äitini teki ensimmäisen virkatun korinsa kirkkaamman sinisestä ontelokuteesta, ja siitä tulikin alkukankeudesta huolimatta oikein hieno! Siskoni teki säilytyskorin harmaasta hieman paksummasta ontelokuteesta, jota minulle oli jäänyt pieni kerä aiemmin itse tekemästäni korista. Virkkuukoukun koko oli 8mm, mutta tein itse kokeeksi tummansinisen korin koukulla nro 10, ja siitäkin tuli yllättävän napakka.

Näiden tekemiseen syntyi kyllä taas aikamoinen innostus, ja virkkaaminen onkin mukavaa välipuuhaa muiden (käsi)töiden välille, sillä pienen korin virkkaa nopeasti, tai työtä on helppo jatkaa myöhemminkin. Ainoa hidas vaihe on ontelokudevyyhdin keriminen palloksi ennen virkkaamisen aloittamista, mutta esimerkiksi kahdelta henkilöltä sekin sujuu melko kivuttomasti.

Jemmoja

Juutun käsitöissäni välillä tekemään paljon samanlaisia töitä. Joulun aikaan kirjoin todella paljon pyyhkeitä, ja nyt työn alla on ollut säilytyspusseja/koreja. Näihin pusseihin ja koreihin on helppo piilottaa esimerkiksi käsityötarvikkeita ja kosmetiikkaa, ja yhden olen varannut keittiöön hedelmäkoriksi. Käytän ommeltuihin pusseihin usein paksua markiisikangasta, jotta ne pysyvät ryhdikkäinä, mutta tarvittaessa olen lisännyt kankaiden väliin askarteluhuopaa.

Tein tädilleni nimipäivälahjaksi pussukan, jossa voisi säilyttää esimerkiksi hänen käsityötarvikkeita. Varastoistani löytyi pirteää Marimekon "Pienet kivet" -markiisia, johon ei tarvinnut mitään kuviointia tai muuta koristelua, mutta koska tein pussiin yksivärisen, mustan sisuksen, kirjoin siihen hänen nimensä sekä päivämäärän.

Tein tekstin suoraan Performancella, enkä tietokoneella kuten yleensä. Päivämäärä tuli pienemmällä fonttikoolla, jottei kokonaisuus kasvanut liian isoksi. Kehäksi valitsin näppärän pikkukehän, jonka koko on vain 80x80mm. Pingotin tukikuidun, suihkutin siihen spray-liimaa ja kiinnitin markiisin siihen ennen kirjontaa, kirjontatilan harsinta-toiminnolla.

Tein pussin sisäosan hieman pienemmäksi ja matalammaksi, ja käänsin ja silitin kuviollisen kankaan reunan niin, että sisäosan reuna jäi taitteen sisälle. Pussin reunasta tuli näin todella siisti, ja sen voisi halutessaan taittaa matalammaksi. Performance ompeli moninkertaisen markiisin siististi paksulla farkkuneulalla sekä yläsyöttäjän avulla.

Valmiista pussukasta tuli pirteän näköinen ja se pysyi hyvin pystyssä. Näitä pusseja on syntymässä koko ajan lisää, muutamaan on jo kankaat leikattuna valmiiksi ja ideoin niihin vielä värejä ja mahdollisia kuvioita.

Ommeltujen pussukoiden lisäksi olen tehnyt virkkaamalla muutaman korin. Tikatassa vietettiin 7-vuotissyntymäpäiviä ja ilmaisella kurssilla opeteltiin tekemään virkattuja sisustuskoreja. Olin opetellut virkkaamaan koreja jo aiemmin, mutta menin vapaaillakseni kertaamaan tekniikkaa mukavassa seurassa, ja sainkin yhden korin valmiiksi illan aikana.

Materiaalina sisustuskoreissa on puuvillainen ontelokude. Sininen kori syntyi kurssilla, virkkuukoukulla nro 8. Harmaan korin tein parina seuraavana iltana, hieman paksummasta kuteesta koukulla nro 10. Olen aiemmin virkannut myös trikookuteesta, mutta pidän ontelokuteesta enemmän sen tasalaatuisuuden ja paksuuden vuoksi. Kylppäriini tein jo jonkin aikaa sitten isomman korin, ja sinne on ollut helppo jemmata esimerkiksi hiustenkuivaaja ja meikkipussit. Paksun ontelokuteen virkkaaminen on käsille melko rankkaa, mutta mukavaa vaihtelua ompelulle. Ja kun ranteita alkaa pakottamaan liikaa, voi siirtyä vaikka kirjomaan tai suunnittelemaan uusia ompelutöitä..