Sain syntymäpäivälahjaksi huhtikuussa siskoltani upeat Marimekon pyyhkeet, joiden kaveriksi löysin Ikeasta melko samansävyisen turkoosin käsipyyhkeen. Aluksi pyyhe oli esillä sellaisenaan, mutta nappasin sen aika pian käsittelyyni ja kirjoin siihen Pfaffin Rosette -kuviokokoelmasta (361) pienen kuvion. Olen tehnyt samasta kokoelmasta myös käsipyyhkeen pari vuotta sitten, mutta pienemmän ja eri kuvion. Tämän kuvion koko oli noin 10x10cm, eli se mahtui hyvin pyyhkeen lenkin yhteyteen.
Pingotin kehälle Inspiran Agua Magic -veteenliukenevaa tukikuitua, jottei pyyhkeeseen jää mitään kovaa kohtaa. Sitten kuidulle suihkaus liimasprayta, pyyhe paikalleen ja vielä ennen kirjonnan aloittamista pala samaa kuitua harsinnalla kiinni pyyhkeen pintaan. Näin tikit eivät uppoa froteeseen.
Kuvioon tuli alunperin hopeista metallilankaa, mutta koska en halunnut kuviosta liian räikeää, vaihdoin sen siniseen metallilankaan. Hidastin hieman kirjontanopeutta, sillä tuo metallilanka on niin ohutta, että pelkään aina sen katkeilevan. Pykälän hitaammalla vauhdilla ei sitten tullutkaan mitään ongelmia.
Kuviossa oli vähän alle 10 tuhatta tikkiä, joten se valmistui melko nopeasti. Lopuksi leikkasin isoimmat ylimääräiset palat tukikuitua irti, ja sitten koko pyyhe pesulle.
Nurja puoli oli myös todella siisti, ja tukikuitu vielä peseytyy pois.
Pyyhe on kuvassa vielä vähän kostea, mutta metallilanka kimaltaa siitä kivasti esille, varsinkin valoa vasten tarkastellessa.
Valmis pyyhe pääsi heti käyttöön, hieman kosteana vielä tosin. Pyyhkeen väri on oikeasti hieman vaaleampi, en vain malttanut odottaa sen kuivumista kokonaan ennen kuin ripustin sen kylppärin koristukseksi.
lauantai 31. toukokuuta 2014
perjantai 30. toukokuuta 2014
Kesätunika
En ole pitkään aikaan tehnyt vaatteita, varsinkaan tilaustyönä mittojen mukaan. Omat trikootunikat jne. ovat olleet helpoilla peruskaavoilla tai vanhan mallin mukaan tehtyjä, ja kun työtä on voinut sovittaa päälleen matkan varrella, ei niissä ole ompeluteknisesti ollut kehuttavaa. Nyt pääsin kertaamaan kaavoitusoppejani, kun ystäväni äiti pyysi minulta valmiin tunikan mukaisen paidan kesäksi, kesäisemmästä kankaasta.
Alkuperäinen tunika oli periaatteessa sopiva sellaisenaan, mutta miehustasta haluttiin poistaa parit ylimääräiset saumat, helmaan lisätä pituutta ja hihansuihin laittaa napakammat kuminauhat. Piirsin kaavat alkuperäisen tunikan ja toivottujen muutosten mukaisesti, ja lähdin sitten suunnittelemaan kankaan leikkuuta. Valittu materiaali oli hyvin laskeutuvaa viskoosia, jota leikatessa piti olla tarkkana, ettei kangaskerrokset liikahda saksien mukana. Päädyin leikkaamaan ensin etu- ja takakappaleet, ja lopusta kankaasta miehustan yläosan ja hihat.
Kangas oli melko liestyvää, joten pyrin ompelemaan mahdollisimman pitkiä saumoja, jotka sain huoliteltua samantien saumurilla. Esimerkiksi hihat ompelin niin, että kiinnitin ensin hihan pyöriön olkasaumasta yhteen ommeltuihin etu- ja takakappaleeseen, ja lopuksi hihan ja puseron sivusauman yhdellä ompeleella.
Ohuen kankaan ompelussa yläsyöttäjä oli aivan ehdoton: tikistä tuli siisti ilman sen kummempia säätöjä. Yläsyöttäjä siis nimensä mukaisesti syöttää kangasta ylhäältä varsinaisten syöttäjien (paininjalan alla) lisäksi, joten saumat eivät vedä ja ompelu oli oikeastaan todella helppoa. Päällitikkauksissa käytin apuna piilo-ommeljalkaa, jonka avulla ja neulan siirrolla sain tikin juuri haluamaani kohtaan.
Miehustaan tuli kaksi pientä nappia, ja päädyin laittamaan alkuperäisen mallin mukaisesti samasta kankaasta päällystetyt napit. Päällystettyjä nappeja saa teetettyä esimerkiksi Tikatassa.
Hihansuihin ompelin reilun sentin levyiset kujat kuminauhalle, jota kiristin parilla sentillä alkuperäisestä mallista. Kujat jäivät vielä auki, joten niitä voi tarvittaessa säätää uudelleen.
Tunikan takaosa oli yhdestä kappaleesta, todella yksinkertainen. Etuosaan tuli laskoksia sekä napit, joten takaosa sai jäädä ilman mitään erikoisuuksia.
Valmiista tunikasta tuli mielestäni oikein kesäinen ja kangas on varmasti todella miellyttävä iholla. Tunikaa ei siis vielä ole sovitettu, mutta eiköhän se mittojen mukaan tehtynä ole sopiva, ja mallihan on melko väljä. Kaavat jäivät hyvään talteen, joten tästä syntynee kesän aikana vielä useita muunnoksia, äitini tilasikin jo omansa.
Alkuperäinen tunika oli periaatteessa sopiva sellaisenaan, mutta miehustasta haluttiin poistaa parit ylimääräiset saumat, helmaan lisätä pituutta ja hihansuihin laittaa napakammat kuminauhat. Piirsin kaavat alkuperäisen tunikan ja toivottujen muutosten mukaisesti, ja lähdin sitten suunnittelemaan kankaan leikkuuta. Valittu materiaali oli hyvin laskeutuvaa viskoosia, jota leikatessa piti olla tarkkana, ettei kangaskerrokset liikahda saksien mukana. Päädyin leikkaamaan ensin etu- ja takakappaleet, ja lopusta kankaasta miehustan yläosan ja hihat.
Kangas oli melko liestyvää, joten pyrin ompelemaan mahdollisimman pitkiä saumoja, jotka sain huoliteltua samantien saumurilla. Esimerkiksi hihat ompelin niin, että kiinnitin ensin hihan pyöriön olkasaumasta yhteen ommeltuihin etu- ja takakappaleeseen, ja lopuksi hihan ja puseron sivusauman yhdellä ompeleella.
Ohuen kankaan ompelussa yläsyöttäjä oli aivan ehdoton: tikistä tuli siisti ilman sen kummempia säätöjä. Yläsyöttäjä siis nimensä mukaisesti syöttää kangasta ylhäältä varsinaisten syöttäjien (paininjalan alla) lisäksi, joten saumat eivät vedä ja ompelu oli oikeastaan todella helppoa. Päällitikkauksissa käytin apuna piilo-ommeljalkaa, jonka avulla ja neulan siirrolla sain tikin juuri haluamaani kohtaan.
Miehustaan tuli kaksi pientä nappia, ja päädyin laittamaan alkuperäisen mallin mukaisesti samasta kankaasta päällystetyt napit. Päällystettyjä nappeja saa teetettyä esimerkiksi Tikatassa.
Hihansuihin ompelin reilun sentin levyiset kujat kuminauhalle, jota kiristin parilla sentillä alkuperäisestä mallista. Kujat jäivät vielä auki, joten niitä voi tarvittaessa säätää uudelleen.
Tunikan takaosa oli yhdestä kappaleesta, todella yksinkertainen. Etuosaan tuli laskoksia sekä napit, joten takaosa sai jäädä ilman mitään erikoisuuksia.
Valmiista tunikasta tuli mielestäni oikein kesäinen ja kangas on varmasti todella miellyttävä iholla. Tunikaa ei siis vielä ole sovitettu, mutta eiköhän se mittojen mukaan tehtynä ole sopiva, ja mallihan on melko väljä. Kaavat jäivät hyvään talteen, joten tästä syntynee kesän aikana vielä useita muunnoksia, äitini tilasikin jo omansa.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Siikamatkalla
Tietokoneeni(kin) taisi väsyä kevään kiireisiin heti toukokuun alussa, ja lakkasi tietysti toimimasta juuri silloin, kun kouluni kurssit olivat päättymässä ja erilaisten töiden palautukset lähestyivät uhkaavasti... Nyt on kuitenkin ensimmäinen opiskeluvuosi hienosti paketissa ja sain siirrettyä kuvia tekemistäni ompeluista ja kirjonnoista koneelleni, joten blogi alkaa taas päivittyä tasaisemmalla aikataululla.
Kesäni sai varaslähdön jo vapun jälkeen, päästyäni kalastusreissulle Saareen. Vaikka säät olivat hyvinkin vaihtelevia, aurinko näyttäytyi välillä ja kävinpä jopa heittämässä talviturkin neljäasteiseen meriveteen. Tein tuliaisiksi Saareen reilunkokoisen kangaskassin, ihastuttuani Ikeassa näkemääni puuaiheiseen kankaaseen. Käytin mallina vanhaa Marimekon kassia, jonka mukaan leikkasin päällikankaan. Jotta kassista tuli riittävän napakka, vuoritin sen paksulla, harmaalla puuvillakankaalla. Täytteeksi kassiin tuli mm. servettejä ja pieni tarjotin.
Kuten olen aiemmin täällä blogissa kertonutkin, saaressa mm. kalastetaan ja tehdään mosaiikkeja. Siikaa nousi merestä kilokaupalla, ja yhtenä sateisempana päivänä teimme pienet mosaiikkityöt. Kun parin päivän ajan olin käsitellyt eri kokoisia siikoja, päädyin tekemään aiheesta mosaiikin, jonka voi ripustaa tauluksi tai käyttää vaikka pannunalustana. Saumaus on vielä tekemättä, mutta työstä vaikuttaa tulevan oikein onnistunut.
Vierailuani seuraavana viikonloppuna Saareen oli tulossa iso lauma vieraita: vanhempani sekä äitini serkkuja puolisoineen. Tällä porukalla on tapana tavata muutaman verran vuodessa, ja viikonlopuksi on usein keksitty jotain ohjelmaa, esimerkiksi kalastuskilpailuja. Koska kirjontatyöni ovat herättäneet paljon ihastusta, päädyimme suunnittelemaan koko porukalle tiimipaidat. Uistin-kirjontakuviot alkavat olla jo moneen kertaan kirjotut, mutta koska ne sopivat Saareen älyttömän hyvin, päädyimme tekemään niistä ja paikannimestä nimikoidut "logot", joihin tulisi myös jokaisen oma nimi.
Serkukset saivat räikeän keltaiset paidat ja puolisot kirkkaan oranssit. Eivätpä pääse eksymään porukasta tiheässäkään metsässä... Teimme samanvärisiin paitoihin samanväriset uistimet, tekstit olivat kaikissa samaa fonttia ja väriä (tummansiniset).
T-paitoja kirjoessani pingotan tukikuidun kehälle, ja kiinnitän paidan kirjottavan kohdan siihen liimasprayllä sekä harsinnalla. Gütermannin liimasprayni tietysti loppui juuri tämän projektin alkaessa, mutta pääsinkin tutustumaan uuteen tuotteeseen: Gunold KK 100 -liimasprayhin. Plussaa isosta pakkauksesta, sillä saan kyllä tuota liimaa kulumaan aika lailla projekteissani, mutta erityisesti tykästyin liiman laatuun: spray oli todella pitävää pienelläkin suihkauksella. Liimaspraytä saa hankittua esimerkiksi Tikatasta. Tukikuituna käytin leikattavaa Inspiran Whisper Web Meshiä, joka on kivan ohutta mutta kestävää, harsomaista tukea. Trikoolle kirjoessa on erityisen tärkeää, ettei työ pääse venymään kirjonnan aikana, ja tuo Inspiran tukimateriaali toimi siinä erittäin hyvin.
Valmiista paidoista tuli onnistuneet: en ole pitkään aikaan kirjonut trikoolle, mutta oikealla tukimateriaalilla kirjonnoista tuli todella siistit. Paidat herättivät odotettua ihastusta koko porukassa, jolle paidat olivatkin yllätys. Paitoihin kirjottiin myös vuosiluku, joten tästä saattaakin tulla jatkuva perinne ja pääsen suunnittelemaan uudet tiimipaidat seuraavallekin kesälle.
Kesäni sai varaslähdön jo vapun jälkeen, päästyäni kalastusreissulle Saareen. Vaikka säät olivat hyvinkin vaihtelevia, aurinko näyttäytyi välillä ja kävinpä jopa heittämässä talviturkin neljäasteiseen meriveteen. Tein tuliaisiksi Saareen reilunkokoisen kangaskassin, ihastuttuani Ikeassa näkemääni puuaiheiseen kankaaseen. Käytin mallina vanhaa Marimekon kassia, jonka mukaan leikkasin päällikankaan. Jotta kassista tuli riittävän napakka, vuoritin sen paksulla, harmaalla puuvillakankaalla. Täytteeksi kassiin tuli mm. servettejä ja pieni tarjotin.
Kuten olen aiemmin täällä blogissa kertonutkin, saaressa mm. kalastetaan ja tehdään mosaiikkeja. Siikaa nousi merestä kilokaupalla, ja yhtenä sateisempana päivänä teimme pienet mosaiikkityöt. Kun parin päivän ajan olin käsitellyt eri kokoisia siikoja, päädyin tekemään aiheesta mosaiikin, jonka voi ripustaa tauluksi tai käyttää vaikka pannunalustana. Saumaus on vielä tekemättä, mutta työstä vaikuttaa tulevan oikein onnistunut.
Vierailuani seuraavana viikonloppuna Saareen oli tulossa iso lauma vieraita: vanhempani sekä äitini serkkuja puolisoineen. Tällä porukalla on tapana tavata muutaman verran vuodessa, ja viikonlopuksi on usein keksitty jotain ohjelmaa, esimerkiksi kalastuskilpailuja. Koska kirjontatyöni ovat herättäneet paljon ihastusta, päädyimme suunnittelemaan koko porukalle tiimipaidat. Uistin-kirjontakuviot alkavat olla jo moneen kertaan kirjotut, mutta koska ne sopivat Saareen älyttömän hyvin, päädyimme tekemään niistä ja paikannimestä nimikoidut "logot", joihin tulisi myös jokaisen oma nimi.
T-paitoja kirjoessani pingotan tukikuidun kehälle, ja kiinnitän paidan kirjottavan kohdan siihen liimasprayllä sekä harsinnalla. Gütermannin liimasprayni tietysti loppui juuri tämän projektin alkaessa, mutta pääsinkin tutustumaan uuteen tuotteeseen: Gunold KK 100 -liimasprayhin. Plussaa isosta pakkauksesta, sillä saan kyllä tuota liimaa kulumaan aika lailla projekteissani, mutta erityisesti tykästyin liiman laatuun: spray oli todella pitävää pienelläkin suihkauksella. Liimaspraytä saa hankittua esimerkiksi Tikatasta. Tukikuituna käytin leikattavaa Inspiran Whisper Web Meshiä, joka on kivan ohutta mutta kestävää, harsomaista tukea. Trikoolle kirjoessa on erityisen tärkeää, ettei työ pääse venymään kirjonnan aikana, ja tuo Inspiran tukimateriaali toimi siinä erittäin hyvin.
Valmiista paidoista tuli onnistuneet: en ole pitkään aikaan kirjonut trikoolle, mutta oikealla tukimateriaalilla kirjonnoista tuli todella siistit. Paidat herättivät odotettua ihastusta koko porukassa, jolle paidat olivatkin yllätys. Paitoihin kirjottiin myös vuosiluku, joten tästä saattaakin tulla jatkuva perinne ja pääsen suunnittelemaan uudet tiimipaidat seuraavallekin kesälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)