Kyselin aiemmin viikolla, olisiko hänellä jotain toiveita, ja reilun kokoiselle pussukalle olisi kuulemma aina käyttöä. Jahkailin taas pitkään kuvioiden ja värien kanssa, kunnes päädyin kokeilemaan uuden 6D Premier -ohjelmiston PhotoStitch -ohjelmaa. Ohjelmassa saa siis valokuvan pohjalta tehtyä erilaisia kirjontakuvioita, ja halusin itse kokeilla tuollaista lineaarista kuviota, johon ei tulisi kymmeniä eri värejä ja tuhansia tikkejä.
Ohjelmaa oli todella helppo käyttää, sillä vaiheet etenivät selkeästi ja itse piti vain päättää mm. kuvion koko, mahdollinen rajaus, sekä tietysti lopullisen kuvion tyyli.
Valitsin lineaarisen tyylin, jotta kuviosta tulisi yksivärinen ja myös melko yksinkertainen.
Kokeilin muutamia eri vaihtoehtoja, mutta lopulta spiraali-kuvio oli mielestäni hauskimman näköinen. Spiraalinen tiheyttä pystyi muuttamaan todella harvasta melko tiheäksi.
6D -ohjelmassa on toimintona "Life View" -näkymä, jossa kuviota voi katsella mahdollisemman luonnollisena, ja uutena parannuksena on vielä mahdollisuus kääntää kuviota eri suuntiin. Spiraalikuvio elääkin aika lailla, kun sitä katselee eri suunnista.
Valmis kuvio siirtyi tikulla creative 3.0:aan, ja kirjonta alkoi. Kankaaksi valitsin napakan, luonnonvalkoisen puuvillakankaan, sillä ajattelin kuvion erottuvan siitä parhaiten. Toki vaalea pussukka on arka likaantumaan, mutta eipä se ole niin vakavaa. Kirjonta eteni hauskasti spiraalina kuvion keskikohdasta alkaen.
Kirjontakuvioon olisi voinut valita valmiit reunukset, mutten tehnyt niin. Päädyin vähän kokeilun kautta ompelemaan valmiiseen kirjontaan kuitenkin reunatikkauksia, sekä tavallisella suoralla että vahvistetulla/paksummalla suoraompeleella. Ompeleet ovat tarkoituksella hieman vinoja ja alkavat eri kohdista, sillä tuosta kuviosta tuli mielestäni vähän käsinluonnostellun näköinen, ja ajattelin "vapaalla kädellä" tehtyjen linjojen sopivan siihen kivasti.
Musta vetoketju näytti kehystävän valkoista kuviota niin hyvännäköisesti, että halusin myös sivusaumoihin jotain tummaa. Päädyin huolittelemaan sivusaumat puuvillavinonauhalla niin, että toiseen sivuun ompelin nauhan oikeaoppisesti kaksinkerroin, ja toiseen sivuun kaksi nauhaa päällekkäin, jotta siitä tuli leveämpi.
Pussukasta tuli mielestäni todella onnistunut, ja erilaiset tikkaukset sopivat siihen hyvin. Pitäisi vaan useamminkin kokeilla erilaisia ompeleita ja yhdistelmiä, eikä pitäytyä aina tutuissa ja turvallisissa millitikeissä ja siisteissä huolitteluissa.
Pussukka lähtee nyt siskoni luokse Newburyyn, ja uskon hänen ilahtuvan (=päästävän aikamoisen naurunremakan) nähdessään tuon mangustin. Joskin yllätys taitaa jo paljastua tämän päivityksen myötä, sillä paketti saapunee hänelle vasta illalla.. Toivottavasti mangusti ilahduttaa pitkiä työpäiviä ja muistuttaa minusta: sanotaan, että viisaat mielet ajattelevat samalla tavalla, mutta meillä samanmielisyys ilmenee ennemminkin kummallisina tapoina tehdä tiettyjä asioita tai vaikka sitten ihastuksena mangusteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti