Rule The World

Kuten olen täällä blogissa (ja muutamille tutuille asiakkaille töissä) kertonut, tein isosiskolleni hänen hääpukunsa. Siskoni asuu Lontoossa, joten vaikka häitä juhlittiin Suomessa, alkuperäinen ajatus oli, että hän ostaa haluamansa puvun ja teen mahdollisesti pieniä korjauksia tai muita muutoksia siihen. Kävimme kuitenkin alkusyksystä pikaisesti tutustumassa Villisilkin valikoimiin, ja lopun voinette arvata... Morsiamen toiveena ei ollut mikään perinteinen, valkoinen hääpuku, vaan enemmänkin cocktail-henkinen mekko, jota voisi mahdollisesti käyttää toistekin. Puvun väristä käytiin keskustelua muun muassa äitimme kanssa, ja lopulta morsian päätyi harmaaseen.

Kuva: Kristian Tuomilehto

Mekon malli oli tarkoitus pitää hyvin yksinkertaisena, malleja katsottiin 20-luvun vaatetuksesta. Polvipituinen, olkapäät peittävä, hillitty mutta tyylikäs. Löysimme upean, helmikirjaillun pitsin, jossa oli melko voimakkaasti koristellut reunat. Ajatus oli hyödyntää pitsin reunaa ainakin puvun helmassa, ja mahdollisesti myös pääntiellä. Koska pitsi oli todella läpinäkyvää, alle tehtiin yksinkertainen alusmekko. Saimme kangasta ostaessa vinkin tehdä kaksi alusmekkoa: toinen valkoinen  ja toinen tummempi iltajuhlia varten, mutta päädyimme lopulta vain valkoiseen alusmekkoon, jotta pitsi pääsi oikeuksiinsa.

Leikkuusuunnitelma: kaavat pitsin alla

Tein mekon proton lakanakankaasta siskoni mittojen mukaisesti. Proto matkusti mukanani Lontooseen, mutta siellä sovitukset jäivät vähäisiksi yllätyksen vuoksi: toinkin siskon mukanani Helsinkiin viikonlopuksi viettämään polttareita muiden siskojen ja ystäviensä kanssa, ja pukua tehtiin samalla reissulla. Kiirehän siinä meinasi tulla, ja ompelin viimeisiä harsintoja varttia ennen siskon lähtöä lentokentälle, mutta tärkeimmät linjat saatiin käytyä läpi ja jatkoin puvun ompelua yksin. Samalla matkalla morsian teki itselleen aiemmin mainitsemani hienon fasinaattorin!

Puvun sisällä oli silkkipaperia nähdäkseni mistä ompelen

Helmikirjailtu, "epätasainen" pitsi ei ollut ommeltavissa muuten kuin käsin. Harsin kaikki saumat ensin kirkkaanpunaisella langalla (jotta näkisin missä saumat kulkevat), ja lopuksi ompelin ne kankaan värisellä langalla. Pukuun jätettiin tarkoituksella hieman saumanvaroja, jossa sitä voitaisiin tarvittaessa muokata jatkossa. Vyötäröön tuli sauma, jotta pitsin kauniit reunat saatiin kohdistettua pääntielle sekä helmaan, ja saumaan ompelin pehmeän kuminauhan hieman rypyttämään mekkoa. Vyöksi ommeltiin rypistetyn näköistä koristenauhaa, korostamaan vyötärölinjaa. Pääntien leikkasin kulkemaan pitsin muotoja pitkin, hieman epätasaiseksi.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Morsiamen puku onnistui ilmeisesti yli odotusten, sillä useimmat vieraat luulivat sen olevan hankittu jostain fiinistä kaupasta Lontoosta. Toki kangas itsessään oli niin upea, että pelkästään se teki puvusta hienon, mutta kai sen olisi huonolla ompelutyöllä saanut pilattua. Vaikka olenkin jäänyt käsityöalalle ja todennäköistä on, että jatkan ompelua jossain muodossa lopun ikääni, pelkästään tämän puvun tekeminen riittäisi minulle elämäni ompelukseksi. Oli kieltämättä ylpeä olo, kun sain antaa siskolleni häälahjaksi mekon, josta tuli lopulta yhtä upea kuin siskoni itse on.

Kuva: Kristian Tuomilehto