Pihan tekstiilejä

Siskollani on todella upea pihamaa, jossa kasvaa toinen toistaan hienompia istutuksia. Itse tyydyn hoitamaan paria ruukkukukkaa omalla parvekkeellani, joten on ollut mukavaa vaihtelua vierailla hänen ja avopuolisonsa rivitalon pätkällä ja viettää muutamia kesäjuhlia isolla terassilla. Pihan hoidon jätän suosiolla siskolleni, mutta tein hänelle muutamia tekstiilejä piristämään pihan ilmettä ja tuomaan mukavuutta terassille. Aiemmin olin tehnyt hänelle kansituoleihin uudet, kirjotut päälliset, ja tällä kertaa pihalle valmistui muutamia tyynyjä sekä leikkimökkiin verhot. 

Terassilla istutaan usein pitkän pöydän ääressä tai kansituoleilla, mutta lisäksi siskoni halusi muutamat isot lattiatyynyt, jotka voisi nostaa lisäistuimiksi tarpeen mukaan. Kankaat löytyivät läheisestä Ikeasta, materiaali oli napakkaa puuvillaa, joka kestää kulutusta melko hyvin. Kankaan ei tarvinnut olla kosteudenkestävää, sillä tyynyt on nostettu aina käytön jälkeen sisälle. Tyynyissä on vetoketjut, jotta päälliset saa pestyä helposti.

Pitkille penkeille teimme yhden yhtenäisen istuintyynyn. Koska valmista, sopivan kokoista tyynyä ei löytynyt valmiina, päädyimme hankkimaan ohuen vanupeitteen, jonka taittelimme penkin kokoiseksi ja ompelimme kasaan. Päälle tuli samanhenkinen kangas kuin lattiatyynyissä, joskin vaaleamman sävyisenä. Istuintyynyyn emme ommelleet vetoketjua, vaan päällinen ommeltiin umpeen ja ratkotaan tarvittaessa myöhemmin auki. Päällinen on käännettävä, jotta se ei haalistu auringossa epätasaisesti.
 

Pihalla on varastorakennuksen lisäksi leikkimökki, jossa toistaiseksi säilytetään esimerkiksi urheiluvarusteita. Sisustimme mökkiä kuitenkin laittamalla sinne värikkäät verhot, jottei se näytä tylsältä varastotilalta. Verhoihin ommeltiin samasta kankaasta lenkit yläreunaan verhotankoa varten, ja kiinnityslenkkiin laitettiin 8 mm kokoinen metallisirkka, josta verhot saa vedettyä sivuun. Värikäs puuvillakangas on myös Ikeasta.

Pelkästään muutamalla tyynyllä ja verhoilla sai yllättävän ison muutoksen pihan ilmeeseen. Tyynyjä onkin kiva tehdä vaikka useita erilaisia, sillä niitä on helppo siirrellä sivuun tilanteen mukaan. Vaikka nyt eletäänkin jo syyskuussa, eiköhän terassilla tarkene viettää iltaa vielä muutaman kerran ja pehmusteille ja tyynyille löydy käyttöä.

Sporttiselle ylioppilaalle

Kamerani muistista löytyikin vielä kirjontatyö kesäkuun alusta, jolloin vietettiin serkkuni ylioppilasjuhlia. Markus on huippukoripalloilija, joten perheemme antamaan lahjaan haluttiin keksiä jokin sporttinen puoli. Halusimme muistaa uutta ylioppilasta jollain hyödyllisellä, nuoren omaan kotiin sopivalla tavaralla, ja päädyimme melko perinteisesti hankkimaan setin kylpypyyhkeitä. Persoonalliset niistä tehtiin, kuinkas muutenkaan, brooderauksella. 

5D- ohjelmasta löytyy useita monivärisiä fontteja, joita en vain jostain syystä ole aiemmin kokeillut. Selatessani fontteja yksi erottui ylitse muiden, nimittäin "Athletic Block". Kuvion värit olivat alunperin siniset, mutta vaihdoin ne sopimaan hankittuihin pyyhkeisiin, jotka olivat harmaat. Pohjaväritys, vaaleampi harmaa, muistutti urheiluvarusteissa käytettävää verkkokangasta, ja musta reunus kehysti kirjaimia. Tukena kirjonnassa käytin poispestävää Inspiran Aqua Magic -kuitutukikangasta, jotta pyyhkeiden kirjonnoista tulisi mahdollisimman pehmeät käytössä. Pesin pyyhkeet kirjonnan jälkeen, joten niistä tuli todella siistit ja olivat heti valmiit käytettäviksi.

Pakettiin päätyi kaksi isoa ja kaksi pienempää pyyhettä, joista toiset brodeerattiin. Vaikka tällä hetkellä Markuksen käytössä ovatkin armeijan harmaat, pyyhkeille on varmasti aina käyttöä, viimeistään omassa kodissa intin jälkeen.

Sieniä sateella

Mökkireissun ajaksi oli luvattu huonoa säätä, joten nappasin mukaani muutaman vyyhdin ontelokudetta ja isoja virkkuukoukkuja. Äitini ja siskoni ovat usein halunneet kokeilla erilaisten korien virkkaamista, joten nyt siihen saattaisi tulla mahdollisuus. Yleensä mökillä olemme kuitenkin ulkona koko päivän ja illalla niin rättiväsyneitä, ettei käsityöt enää innosta, mutta tällä kertaa tartuimme virkkuukoukkuihin vielä saunan jälkeen.

Halusin kokeilla virkata muutamia pieniä koreja, jotka näyttäisivät sieniltä. Korit olisivat ihan tavallisia pötkylöitä, mutta värit tekisivät mielikuvan pienistä sienistä. Hankin aluksi luonnonvalkoista ja tummanruskeaa ontelokudetta, mutta samalla idealla voisi tehdä punaisia kärpässieniä tai vaikka kokeilla tehdä keltaisia kanttarelleja.

Virkkasin ensin pari valkoista, melko korkeaa koria, ja sen jälkeen niitä hieman isommat ruskeat korit hatuiksi. Kun hatun korkeus oli mielestäni sopiva, päättelin kerroksen ja kuteet. Pienemmän sienen kanssa tein vielä niin, että kavensin valkoista koria hieman korin suulta, jotta sieni näyttäisi pyöreämmältä. Isomman sienen halkaisija oli noin 15cm, pienemmän noin 10cm.

Samalla reissulla valmistui pari muutakin koria: äitini teki ensimmäisen virkatun korinsa kirkkaamman sinisestä ontelokuteesta, ja siitä tulikin alkukankeudesta huolimatta oikein hieno! Siskoni teki säilytyskorin harmaasta hieman paksummasta ontelokuteesta, jota minulle oli jäänyt pieni kerä aiemmin itse tekemästäni korista. Virkkuukoukun koko oli 8mm, mutta tein itse kokeeksi tummansinisen korin koukulla nro 10, ja siitäkin tuli yllättävän napakka.

Näiden tekemiseen syntyi kyllä taas aikamoinen innostus, ja virkkaaminen onkin mukavaa välipuuhaa muiden (käsi)töiden välille, sillä pienen korin virkkaa nopeasti, tai työtä on helppo jatkaa myöhemminkin. Ainoa hidas vaihe on ontelokudevyyhdin keriminen palloksi ennen virkkaamisen aloittamista, mutta esimerkiksi kahdelta henkilöltä sekin sujuu melko kivuttomasti.

Meduusoja

Kesäkuu hujahti ohi hetkessä - liekö suurin syy siihen se, että lomailin lähes koko kuukauden. Muutamaan viikkoon mahtuu taas paljon elämyksiä ja kokemuksia, sekä tietysti käsitöitä. "Perinteisemmän" ompelun ja kirjonnan lisäksi kesääni kuuluvat mökillä tehdyt erilaiset projektit sekä metsä/puutyöt, ja tänäkin kesänä olen jo ehtinyt sukulaisten luo saareen tekemään mosaiikkeja. Katsotaan, mitä heinäkuu tuo tullessaan..

Saarireissulla suunnitelmissani oli valmistaa parvekkeelleni jakkara kukkaruukkua varten. Loppujen lopuksi tykästyin valmiiseen työhön niin, että tuo jää kyllä sisälle ihan kunnon käyttöön, eikä kuvio jää ruukun alle piiloon. Hankin valmiin puujakkaran Jyskistä, ja mosaiikit löytyivät omista varastoistani.

Idea meduusoihin ja merelliseen kuviointiin syntyi mosaiikkipaloistani. Isot siniset palat (sekä jakkaraa kehystävät pienemmät samanlaiset) ovat irroitettu kaakelointiin tarkoitetusta mosaiikkiverkosta, ja isoista paloista minulle tuli heti mieleen meduusat. Paloista saisi helposti tehtyä myös tassun jälkiä, mutta tykästyin tähän meriaiheeseen enemmän.

Valmis työ näyttää hurjalta saumauksen jälkeen: tässä vaiheessa en siis vielä ole pessyt ylimääräistä laastia pois tai kiillottanut lasimosaiikkeja. Karkeista ja mattapintaisista paloista laasti pitää pyyhkiä melko nopeasti pois, jottei se jää niihin pysyvästi kiinni, mutta esimerkiksi käyttämäni isot lasimosaiikit oli helppo pyyhkiä pidemmänkin ajan päästä. 

Käytin jakkarassa sekä mattapintaisia Ceraton -mosaiikkilaattoja, sekä useita erilaisia lasimosaiikkeja. Osa paloista oli peilaavia, osassa glitteriä, osassa kultainen marmorointi. Pidän erilaisten materiaalien yhdistelystä ja mosaiikkitöissä on tärkeää luoda kontrasteja, jotta kuviot ja värit erottuvat riittävästi. Jakkara valmistui parin päivän aikana, ja muistuttaa nyt mukavista kesäpäivistä minulle tärkeässä paikassa. Kiitos vielä Irkulle ja Viltsulle mosaiikkileiristä!

Äitienpäivähortensia

Äitini on jo vuosien ajan saanut äitienpäivänä lahjaksi ison hortensian. Tänä vuonna lähdimme äitienpäiväviikonlopuksi mökillemme, joten kukan kuljettaminen mökille huomaamattomasti olisi ollut mahdotonta. Vaikka äitini yllättyisikin varmasti enemmän, jos hän ei saisi äitienpäivänä hortensiaa, halusin keksiä jonkin tavan jatkaa perinnettämme.

 
Löysin sattumalta Husqvarna Vikingin nettisivuilta jo jokin aika sitten ilmaisen hortensia- kirjontakuvion, ja mieleeni tuli heti äitienpäivä. Onneksi muistini ei pettänyt minua tällä kertaa, sillä vaikken ollut heti tallentanut kirjontakuviota, muistin sen vielä alkuviikosta ja ehdin tekemään siitä lahjan äidilleni. Koska äitini ehdoton lempiväri on (tumman)sininen, valitsemamme hortensiakin on ollut usein joko sinertävä tai valkoinen. Vaihdoin siis kuvion värit 5D -ohjelmalla ennen kirjontaa.
 

 

Kuviossa oli viisi väriä ja lähes 40 tuhatta tikkiä. Kehän koko oli 240x150mm. Kuvio oli siis melko iso, mutta kone nakutti isoja värialueita hyvin itsenäisesti, joten tein muuta kuuloetäisyydellä koneesta. Tapoihin hieman kangistuneena päädyin tekemään kuviosta koristetyynyn, sillä äitini mielestä tyynyjä ei voi olla koskaan liikaa, ja minun piti saada pakattua lahja mukaani mökillemme. Tyynyn sainkin jemmattua tavaroideni sekaan niin, ettei yllätys paljastanut ennen sunnuntaita.

Vaikka itse sanonkin, kuvion väreistä tuli mielestäni todella upeat. Käytin Gütermann SULKY Rayon 40 -kirjontalankoja, ja nuo sinisen sävyt sopivat todella hyvin kuvioon. Vaikken itse niin välitä kukkakuoseista, aion ehdottomasti käyttää tuota väriyhdistelmää jossain muussa omaan käyttööni tulevassa kirjonnassa.

Ompelin tyynyyn tummansinisestä puuvillakankaasta "kehykset" sekä taustan. Sivuun tuli piilovetoketju. Valmiin tyynyn mitoiksi tuli 40x40cm.

Äidiltäni olen perinyt tavan tehdä asioita usein hieman viime tingassa ja valvoen aamuun asti hirveän huudon kanssa, kunnes kaikki on valmista. Hän on kuitenkin se henkilö, joka edelleen tulee pyytäessäni avuksi missä vain asiassa ja mihin tahansa kellonaikaan, ja ompelu- ja kirjontatöissäni hän onkin ollut usein korvaamaton apu. Moni vaate olisi jäänyt sovittamatta, jos äiti ei olisi ollut paikalla laittamassa nuppineuloja ja merkintöjä pyytämääni kohtaan. Jos en riittävän usein muista kiittää saamastani avusta, niin esitän sen vielä tässä: kiitos äiti ja hyvää äitienpäivää!

Mustikoita mökille

Kirjoin messuilla muutamia mallitilkkuja, joista ajattelin myöhemmin tehdä jotain valmista. Yksi suosikkikuvioistani, jota en ole vielä ehtinyt käyttämään, on jatkuvalle kehälle suunniteltu mustikkakuvio. Suunnitelmissani on tehdä tätä kuviota käyttäen mökillemme esimerkiksi verhot ja muita kodintekstiilejä, joten aloitin tekemällä kirjotuista mustikoista kaitaliinan.   

Kuviot kirjottiin kolmella värillä, ja käytössäni oli endless- kehä jatkuvalle kirjonnalle. Kangasta oli helppo liikuttaa eteenpäin, ja kuvion jatkuminen täsmällisesti onnistui helposti "precise positioning" -kohdistustoiminnolla. Kirjoin kolme mallikertaa peräkkäin.

Valmista liinaa varten ompelin kankaaseen hieman lisää leveyttä ja pituutta tummansinisellä puuvillakankaalla. Myös liinan kääntöpuoli on tummansinistä puuvillaa. Valmiin kaitaliinan mitoiksi tuli noin 40x120cm. Nyt nappaan liinan mukaani ja lähden mökille ideoimaan uusia käsitöitä!  

Kevään ensimmäiset kimalaiset

Minulle varma merkki kevään saapumisesta on se, kun parvekkeelta alkaa kuulua naputtava ääni: kimalainen yrittää tulla lasin läpi, ja lopulta se täytyy hätistellä vapauteen. Nämä pörriäiset ovat kuitenkin mielestäni aika symppiksiä otuksia, joten innostuin kirjomaan niitä kaitaliinaan. 

Pfaffin kuviokokoelmasta 387 Magnificent Florals löytyy upeita, isoja kukan osia, joista voi itse koota haluamansa kuvion. Kimalaiset olivat valmiina, mutta sommittelin niitä kehälle useamman.

Kirjoin kimalaiset valmiiseen kaitaliinaan, jonka mitat olivat 40x150cm. Sinivalkoiseen liinaan ei olisi oikein voinut kirjoa mitään kovin samanväristä tai pientä kuviota, joten nämä kuviot sopivat siihen mielestäni hyvin kokonsa ja värinsä puolesta. Kimalaisissa oli yhteensä viittä eri väriä. Kirjoin kuviot liinan toiseen päähän, ja mahdollisesti teen vielä toiseenkin päähän muutaman pörriäisen. Käytin tavallista kehää, koko 360x200mm, irtirevittävää tukikuitua sekä sprayliimaa, jolla kiinnitin liinan kehälle. Harsin myös liinan kiinni tukikuituun.

Nämä pörriäiset päätyivät äidilleni, joka oli seuranani kirjomassa niitä. Liina löytänee paikkansa joko lapsuudenkotini terassilta tai mökiltämme, jonne itsekin suuntaan helatorstain viettoon.