keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Leeville

Ystävilleni syntyi heinäkuun alussa hurmaava pieni poika, ja pääsin tapaamaan hänet vain parin viikon ikäisenä.  Vein silloin hänelle neulomani tossut, josta en kuitenkaan tajunnut ottaa kuvia, mutta kun minulle selvisi hänen nimensä, totesin, että enköhän ehdi ompelemaan ja kirjomaan hänelle jotain, josta saan napsittua kuvatkin.

Pari muutakin ideaa odottaa toteutusta, mutta kokeilin ensimmäiseksi tehdä nimikoidun tuttinauhan. Enpä ole ikinä aiemmin tehnyt vastaavaa, joten etsin netistä muutamat vinkit nauhan pituudesta ja lähdin sitten kokeilemaan. 

Materiaaliksi valitsin 25mm leveän puuvillanauhan (matonkanttausnauhaa), johon kirjonnasta tulisi riittävän napakka ja joka sopisi noin 20mm leveään metalliklipsuun. Tein nimikoinnista (etu- ja sukunimi) 10mm korkean, jotta nauhaan jäisi vielä hyvät saumanvarat, ja se vaikutti ihan hyvältä koolta.


Muistutuksena muuten kirjontakuvioiden ominaisuuksien tarkastelu ilman 6D- ohjelman avaamista: kun tiedostoa klikkaa oikealla korvalla, pääsee avaamaan "Ominaisuudet" valikon ja sen takaa "Embroidery" -välilehden. Sieltä näkee hyvin tarkasti kuvion ominaisuudet, joten jos esimerkiksi haluaa tehdä samanlaisen kirjonnan pienillä muutoksilla pariin kertaan, saa tuolta kurkattua nopeasti esimerkiksi käytetyn fontin tai mitat. Ainakin itse menen helposti sekasin kaunofonteissa, joten tuolta on hyvä käydä lunttaamassa, että millä kaunolla on tullut tehtyä mitäkin.


En ole kirjonut nauhalle moneen vuoteen, mutta hyvällä tuella se onnistui tosi hyvin. Laitoin kehälle pari kerrosta tukikuitua, ja sitten liimaspraylla ja harsinnalla nauha kiinni kuituihin.  


Kirjonta syntyi hujauksessa, ja aloin sitten miettimään nauhan ompelua. Tikatasta löytyi hauskaa futis-nauhaa, jonka ompelin nauhan toiselle puolelle ja sitten vasta molemmat puolet yhteen: nauhasta tuli kaksinkertainen, jotta kirjonnan nurja puoli jäi piiloon ja nauhasta tuli muutenkin riittävän napakka.


Nauhan toiseen päähän ompelin henkselisolkenakin tunnetun metalliklipsun, jolla nauhan saa siis kiinni vaatteeseen, ja toiseen päähän pienen silikonikuminauhalenkin tuttia varten. Se tuntui kaikista kestävimmältä ja huomaamattomimmalta vaihtoehdolta, kun en tähän hätään saanut hankittua sellaisia "oikeita" kumirenkaita tuttia varten.



Vaikka tämä oli vähän kokeiluluontoinen projekti, nauhasta tuli mielestäni tosi söpö, ja eiköhän sille löydy käyttöä sitten kun tutti tulee aktiivisempaan käyttöön. Nyt täytyy vain sopia treffit pienen hurmurin kanssa, jotta saan paketin toimitettua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti