Kanttarelleja

Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan, vaikka kelien puolesta tuntuu edelleen, ettei se oikein ole alkanutkaan. Tähän toki saattaa vaikuttaa se, että istun päivät pitkät sisällä tietokoneen ääressä (töissä) enkä oikein ehtisikään nauttimaan aurinkoisista keleistä. Jotain hyötyä sentään on kosteasta kesästä, nimittäin sienet tykkäävät kyllä sateesta. Lempparini kanttarellit alkavat kuulemma olla sopivan kokoisia poimittavaksi, joten lähden kokeilemaan onneani mökille sienimetsään.

Ja taas pohdin, keksisinkö jotain kivaa viemistä. Löysin alesta isille grillaustarvikkeita, joiden kaveriksi nappasin ihan tavallisen patalapun. Kankainen lappu on melko paksu, mutta mietittyäni asiaa pari päivää päädyin kokeilemaan kirjontaa sen pintaan - kyllähän sen pitäisi paksulla neulalla onnistua.

Kuvioksi nappasin Outdoor Mini Life -kokoelmasta minkäs muunkaan kuin pienen kanttarellin. Onpahan nyt ainakin yksi kanttarelli bongattu, vaikkei muita löytyisikään.

Kuvio mahtui hyvin 80x80mm kehälle, joten materiaaleja eli tukikuitua ei kulunut paljoa. Pingotin paksun, mustan kuitutuen kehälle ja harsin patalapun sen pintaan kiinni. Se sujui ongelmitta, joten uskalsin jatkaa kirjontaan...

Kyllä tuo creative 3.0 yllättävän sitkeä kone on, nimittäin kirjonta sujui todella hyvin! Ääni oli ehkä hieman kovempi kuin ohuemmilla kankailla kirjottaessa, joten laitoin sitä hieman hitaammalle nopeudelle, mutta työ eteni muuten tosi sujuvasti. Värinvaihtoja oli viisi, mutta tikkejä oli yhteensä niin vähän, että työssä ei hitaallakaan nopeudella kestänyt kauaa.

Itse asiassa yhden väreistä jätinkin kirjomatta: sienen jalkaan olisi tullut vielä tummempaa sävyä yhdet tikkaukset, mutta katselin työtä välisssä ja totesin, että eipä tuo kaipaa enempää värejä. Alkuperäisessä kuvassa kanta oli harmaa, ja siinä värit kyllä erottuivat, mutta vaihdoin tuon itse ruskeaksi ja siinä toinen sävy ei olisi muuttanut mitään. 

Harsinta ja tukikuitu ja parit ylimääräiset langanpätkät pois ja patalappu oli valmis! Olin kyllä yllättynyt siitä, miten siistiä jälkeä kone teki myös tuollaiselle paksulle ja vähän epätasaiselle materiaalille, mutta tämän kokeilun jälkeen uskallan kyllä tehdä saman tempun toistekin. Nyt kohti mökkiä ja etsimään ihan oikeita kanttarelleja!

Leeville

Ystävilleni syntyi heinäkuun alussa hurmaava pieni poika, ja pääsin tapaamaan hänet vain parin viikon ikäisenä.  Vein silloin hänelle neulomani tossut, josta en kuitenkaan tajunnut ottaa kuvia, mutta kun minulle selvisi hänen nimensä, totesin, että enköhän ehdi ompelemaan ja kirjomaan hänelle jotain, josta saan napsittua kuvatkin.

Pari muutakin ideaa odottaa toteutusta, mutta kokeilin ensimmäiseksi tehdä nimikoidun tuttinauhan. Enpä ole ikinä aiemmin tehnyt vastaavaa, joten etsin netistä muutamat vinkit nauhan pituudesta ja lähdin sitten kokeilemaan. 

Materiaaliksi valitsin 25mm leveän puuvillanauhan (matonkanttausnauhaa), johon kirjonnasta tulisi riittävän napakka ja joka sopisi noin 20mm leveään metalliklipsuun. Tein nimikoinnista (etu- ja sukunimi) 10mm korkean, jotta nauhaan jäisi vielä hyvät saumanvarat, ja se vaikutti ihan hyvältä koolta.

Muistutuksena muuten kirjontakuvioiden ominaisuuksien tarkastelu ilman 6D- ohjelman avaamista: kun tiedostoa klikkaa oikealla korvalla, pääsee avaamaan "Ominaisuudet" valikon ja sen takaa "Embroidery" -välilehden. Sieltä näkee hyvin tarkasti kuvion ominaisuudet, joten jos esimerkiksi haluaa tehdä samanlaisen kirjonnan pienillä muutoksilla pariin kertaan, saa tuolta kurkattua nopeasti esimerkiksi käytetyn fontin tai mitat. Ainakin itse menen helposti sekasin kaunofonteissa, joten tuolta on hyvä käydä lunttaamassa, että millä kaunolla on tullut tehtyä mitäkin.

En ole kirjonut nauhalle moneen vuoteen, mutta hyvällä tuella se onnistui tosi hyvin. Laitoin kehälle pari kerrosta tukikuitua, ja sitten liimaspraylla ja harsinnalla nauha kiinni kuituihin.  

Kirjonta syntyi hujauksessa, ja aloin sitten miettimään nauhan ompelua. Tikatasta löytyi hauskaa futis-nauhaa, jonka ompelin nauhan toiselle puolelle ja sitten vasta molemmat puolet yhteen: nauhasta tuli kaksinkertainen, jotta kirjonnan nurja puoli jäi piiloon ja nauhasta tuli muutenkin riittävän napakka.

Nauhan toiseen päähän ompelin henkselisolkenakin tunnetun metalliklipsun, jolla nauhan saa siis kiinni vaatteeseen, ja toiseen päähän pienen silikonikuminauhalenkin tuttia varten. Se tuntui kaikista kestävimmältä ja huomaamattomimmalta vaihtoehdolta, kun en tähän hätään saanut hankittua sellaisia "oikeita" kumirenkaita tuttia varten.

Vaikka tämä oli vähän kokeiluluontoinen projekti, nauhasta tuli mielestäni tosi söpö, ja eiköhän sille löydy käyttöä sitten kun tutti tulee aktiivisempaan käyttöön. Nyt täytyy vain sopia treffit pienen hurmurin kanssa, jotta saan paketin toimitettua.