Embroidery felting eli huovutusta kirjoen

Vietin hiihtolomani kotona, pääsääntöisesti töissä ja opiskellen. Olin kuitenkin suunnittelut tekeväni pitkästä aikaa jotain kivoja käsitöitä, ja sainkin Pfaffin maahantuojilta paketillisen tarvikkeita kokeiluun. Iskin silmäni viime syksyn käsityöristeilyllä neulahuovutussettiin, ja nyt pääsin testailemaan, mistä siinä oikein on kyse.

Neulahuovutuksessa ideanahan on, että karkealla neulalla tökitään päällekkäin ladottuja villan kuituja niin kauan, että ne huopuvat yhteen. Neulahuovutuksessa ei käytetä lainkaan vettä tai saippuaa, joten se on mielestäni kiva tekniikka siisteytensä vuoksi: et tarvitse isoa tilaa, vaan työtä voi tehdä vähän kerrallaan. Kirjontakoneisiin saatavilla olevan Felting Embroidery setin avulla kone tekee samaa huovutusneulalla nakuttamista kuin käsinkin tehtäisiin, mutta huomattavasti nopeammin ja siistimmin!

Kirjontakoneeseen vaihdetaan tietysti huovutusneula, ja paininjalan varren tilalle tulee kirkas, muovinen suojus. Koska huovutuksessa ei käytetä lankaa, pitää puola ottaa pois, mutta tilalle laitetaan "ontto" puola, jottei kone herjaa alalangan puuttumisesta. 

Sitten villan käsittelyyn. Kirjontakehälle pingotetaan veteenliukenevaa tukikuitua (tässä Inspiran Aqua Magic), jonka päälle ladotaan huovutusvillaa melko paksu kerros. Villlaa voi lisätä vielä kirjonnan edetessä, mutta laitoin tähän ensimmäiseen kokeiluun aika reilun satsin samantien. Villaa saa hankittua esimerkiksi Tikatasta ja askarteluliikkeistä.

Ensimmäiseen lehteen, jonka kirjoin, tuli tikkejä yli 14 000. Valtaosa niistä tietysti huovutusneulalla, ja lopuksi hieman tavallista kirjontaa. Kuviot, joita tein, ovat Husqvarna Vikingin kokoelmasta 279 Felted Nature ja Pfaffin kokoelmasta 479 Embroidery Felting.

Ennen kirjonnan aloittamista kehän päälle laitettiin vielä yksi kerros tukikuitua (samaa Aqua Magicia), jotta villahahtuvat pysyvät paikoillaan. En harsinut kuitua kiinni kehään, vaan laitoin sen nuppineuloilla kevyesti kiinni kehälle pingotettuun kuituun.

Ensimmäisen huovutuskierroksen jälkeen tulee tauko, jonka aikana kehälle voi tarvittaessa lisätä villaa. Tukikuitu poistetaan ihan vain nostamalla se irti työn pinnasta, eli mitään saksia tai kastelua ei tarvita.

Kun villan määrä on ollut sopiva, seuraavalla tauolla kehältä leikataan ylimääräinen eli ei-huopunut villa pois. Nämä jämät, joita minulta jäi tältä kokeilukierroksella paljon, voi käyttää hyvin seuraavassa kuviossa.

Kuvio näyttää tässä vaiheessa siis tältä: huovutus on kyllä todella siistiä ja kuvion reunatkin hyvin tasaiset. Kone huovuttaa kuviota vielä yhden kierroksen, eli yhteensä kolme kertaa.

Kun huovutus on valmis, kuvioita ei vielä irroiteta kehältä, vaan koneeseen vaihdetaan kirjontaneula, -paininjalka sekä tietysti langat. Sain kokeiluuni avoimen vapaatikkauksen jousijalan, jolla kirjoen näki hyvin, missä tikit etenevät.

Kirjonnan jälkeen työ onkin valmis! Huomioitavaa on, että kuvion oikea puoli syntyy kehän nurjalle puolelle, mutta molemmat puolet ovat kyllä todella siistejä. Leikkasin ylimääräisen tukikuidun irti ja huuhtelin loput pois, ja valmiista lehdestä tuli todella napakka ja kiva koriste.

Tehtailimme äitini kanssa näitä lehtiä sekä hauskoja tammenterhoja enemmänkin, suunnitelmanamme tehdä parit ovikranssit. Koska pieniä kuvioita mahtuu tietty isolle kehälle useampia, halusin tietty yhdistää niitä, jotta työvaiheet vähenisivät.

Muokkasinkin kuvioita niin, että samalle kehälle saattoi yhdistää useita huovutuskuvioita: jokaisessa kuviossa on kolme huovutusvaihetta, ja aina stop-komento välissä villan lisäämistä, tukikuidun poistamista ja ylimääräisen villan leikkuuta varten. Jos kuviot olisi vain yhdistänyt ja käyttänyt color sort-toimintoa, olisi kaikki huovutusvaiheet yhdistyneet, eikä se olisi ollut järkevää. Vaihdoin 6D -ohjelmassa kaikki huovutusvaiheet eri väreiksi, ja sitten vasta yhdistin kuviot ja värit, ja näin koko kehälle jäi yhteensä neljä eri vaihetta: punainen väri oli huovutuskierros nro 1, keltainen oli kierros nro 2 ja vihreä viimeinen eli 3. kierros. Neljäs väri onkin jo oikea kirjontalanka.

Isoja lehtiä kirjoessani käytin Metal Hooppia, eli magneeteillä toimivaa 180x100mm kehää. Metal hoopin kanssa tukikuituna käytin Aqua Magicia, jossa on valmiina tarrapinta. 

Kaikessa kirjonnassa ja ompelussa on tärkeää muistaa putsata konetta tasaisin väliajoin, mutta tässä huovutuksessa sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa: puolakotelon alle kertyy jo yhden kuvion jälkeen reilusti villahahtuvaa, joka ei kuulu koneen sisälle. Joko varovasti imuroimalla tai koneen mukana tulevalla sudilla kaikki nöyhtä pois, ennenkuin se pakkautuu tiiviimmäksi ja aiheuttaa ongelmia. Tein itse niin, että pyyhkäisin pölyt pois aina vaihtaessani huovutusneulan ja muut osat tavalliseen kirjontaan.

Tällä ensimmäisellä kokeilukierroksella teimme pari kranssia, ja lisää (eri kuvioilla) on jo työn alla. Aikaa näihin saa kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta kirjontakone on ehdottomasti nopeampi ja siistimpi vaihtoehto kuin käsin huovuttaminen, ja eipä näissä käsitöissä aika olekaan mikään arvo. Mikäli pidät neulahuovutuksesta, tai huovuttamisesta ylipäänsä, suosittelen kyllä kokeilemaan näitä embroidery felting- settejä. Neulahuovutusta voi kokeilla myös suoraan kankaille, joten esittelen siitäkin tekniikasta pian parit mallit.