Sään puolesta ei tätä vuodenaikaa tahdo tunnistaa kesäksi, mutta kai se on kalenteria uskominen. Vietin juhannuksen pitkästä aikaa perheeni ja hyvien ystävieni kanssa omalla mökillämme, jossa onkin tänä vuonna uuden saunan rakentamistalkoot. Vaikka osa viikonlopusta meni hirsiä kantaessa, ehdimme viettämään mökillä myös paljon odotettua vapaa-aikaa. Suunnittelimme edellisenä viikonloppuna mökille muutamat uudet verhot, jotka sain ommeltua ja kirjottua mukaan juhannukseksi.
Äitini on vuosia sitten ostanut muutamia puuvillakankaita ajatuksenaan tehdä mökille uudet sohvanpäälliset, mutta sohva on sittemmin jo vaihtunut kokonaan uuteen. Hyödynsimme kangasvarastoja tekemällä beige-sinivalkoraitaisesta kankaasta yhteen aittaan uudet pitkähköt verhot, ja huussiin vaaleammasta ruutukankaasta verhot, jotka vielä koristelin kirjomalla.
Mökillämme on todella suuri ulkohuussi, jossa on sekä ovessa että sisällä isot ikkunat. Oveen suunniteltiin valoa läpäisevä verho, ja samalla uusittiin myös sisäikkunan vanha verho. Kankaaksi valitsimme valkoisen puuvillakankaan, jossa on sinisiä ruutuja melko harvakseltaan, ja halusin vielä koristella sitä jollain kirjonnalla.
Olen viime aikoina kirjonut paljon "vanhoja kuvioita", joita olen siis käyttänyt jo joskus aiemmin, ja nytkin päädyin tuttuihin ötököihin Outdoor Mini Life -kokoelmasta. Jahkailin erilaisten ötököiden välillä, mutta lopulta verhoihin laskeutui pari erilaista kärpästä. Tarkemmalla tutkiskelulla toinen ötököistä näyttääkin paarmalta, mutta sopii sitäkin paremmin mökillemme.
Koska kärpäset olivat vain parin sentin kokoisia, kirjoin niitä useampia eri puolille verhoa. Värivalinnat olivat alkuperäiset tai vain hieman muunnellut, jotta ne näyttäisivät mahdollisimman aidoilta. Ja siltä ne kyllä näyttivät, niin kirjonnan aikana kuin valmiina verhoinakin. Nämä verhot olivat hyvä muistutus siitä, miten pienelläkin yksityiskohdalla saa muuten melko tavallisista tekstiileistä todella kivat ja omannäköiset. Verhojen yläreunassa on ommeltu kuja verhovaijerille, ja ikkunan verhon kiinnitinkin verhovaijerilla sekä ylä- että alareunastaan, jottei se turhaan lepata oven ollessa auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti