Tein viime kesänä siskoni aurinkoiselle takapihalle uudet kansituolin kankaat, sekä terassille lattiatyynyt ja penkkien pehmusteet. Muita tekstiilejä säilytettiin välillä sisällä, mutta koko kesän ulkona olleet kansituolit olivat haalistuneet melko pahasti, joten ne piti uusia.
Materiaaliksi valittiin melko napakka puuvillakangas. Aioin joka tapauksessa ommella kankaan kaksin kerroin, jotta se olisi käännettävissä, joten sen ei tarvinnut olla erityisen paksua. Suunnitelmissa oli valita työhön jokin pihalle sopiva kirjontakuvio, joten päädyimme yksiväriseen, beigeen kankaaseen, joka sopii hyvin yhteen aiemmin tehtyjen tyynyjen kanssa. Edullinen ja napakka kangas löytyi tällä kertaa Ikeasta.
Pihalle sopi mielestämme jokin kukkiin tai eläimiin liittyvä aihe. Aiemmin kirjomieni perhosten kokoelmassa oli mukana myös kaksi erilaista kuvaa sudenkorennoista, ja sinisen ollessa yksi siskonikin lempiväreistä, päädyimme tekemään tuoleihin sudenkorennot. Kuviokokoelmissa onkin usein todella monta samanhenkistä kuviota, joten niistä riittää tekemistä pidemmäksikin aikaa. Toiseen tuoliin tehtiin isompi kuvio (molemmille puolille sama kuva) ja toiseen pienempi.
Kansituolin kankaat ovat todella helppo ja mukava projekti uudistaa itse. Leikkasimme vanhojen mallien mukaan kaksi suorakaidetta (per tuoli), joihin jätettiin varat noin 5cm leveälle kujalle. Tämä osa pujotetaan tuolin yläosan läpi, ja laitetaan kujaan tukikapula. Molemmille puolille kirjottiin kuviot, samaan kohtaan molemmissa, jotta kangasta käännettäessä kuvio pysyisi samassa paikassa.
Mallin mukaan isommissa sudenkorennoissa käytetään metallikirjontalankoja. Kokeilimme tehdä ensimmäisiä, isoja sudenkorentoja varastoistani löytyneellä sinisellä, melko karkealla metallilangalla, mutta lanka ei millään soveltunut konekirjontaan. Hiljaisimmallakin nopeudella sekä kunnollisella embroidery-neulalla lanka rispaantui hetkessä ja katkeili lähes koko ajan. Tulimme myös siihen tulokseen, että tyyliin sopisi paremmin tavallisilla viskoosikirjontalangoilla tehty kuvio, eikä niin metallinhohtoinen ja kiiltävä. Eipä auttanut muu kuin ratkoa aloitettu kuvio pois, ja aloittaa uudelleen kunnon langalla.
Kun kirjonnat olivat valmiina, kankaat ommeltiin pitkistä sivuistaan yhteen (oikeat puolet vastakkain) ja käännettin sen jälkeen oikein päin. Reunat tikattiin sentin etäisyydeltä reunasta, ensin saumat oli silitetty auki. Välillä olen hieman laiska silittäjä, mutta tällaisissä töissä välisilitykset takaavat siistimmän lopputuloksen, ja lisäksi se helpottaa ompelua.
Päätyihin ommeltiin aiemmin mainitut leveät kujat, ja työt olivatkin valmiit.
Tuolit saivat käyttäjiltään positiivisen vastaanoton. Siskoni ei ollut nähnyt pienempiä sudenkorentoja kirjottuna aiemmin (vain kuvassa), mutta piti niistä, ja muutkin tuolit nähneet ovat todenneet kuvioiden sopivan hyvin yhteen. Kankaiden käännettävyys lisää niiden käyttöikää, joten vaikka työ olikin "vain" pihalle tulevat tuolit, vaivannäkö kannatti. Jos maku muuttuu ennenkuin kankaat kuluvat, samalla kaavalla syntyy melko helposti taas uudet päälliset. Päätettävänä on sitten vain kuviot ja värit, ja ne usein ovatkin työn aikaavievin osa kun valinnanvaraa on niin paljon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti