Jemmoja

Juutun käsitöissäni välillä tekemään paljon samanlaisia töitä. Joulun aikaan kirjoin todella paljon pyyhkeitä, ja nyt työn alla on ollut säilytyspusseja/koreja. Näihin pusseihin ja koreihin on helppo piilottaa esimerkiksi käsityötarvikkeita ja kosmetiikkaa, ja yhden olen varannut keittiöön hedelmäkoriksi. Käytän ommeltuihin pusseihin usein paksua markiisikangasta, jotta ne pysyvät ryhdikkäinä, mutta tarvittaessa olen lisännyt kankaiden väliin askarteluhuopaa.

Tein tädilleni nimipäivälahjaksi pussukan, jossa voisi säilyttää esimerkiksi hänen käsityötarvikkeita. Varastoistani löytyi pirteää Marimekon "Pienet kivet" -markiisia, johon ei tarvinnut mitään kuviointia tai muuta koristelua, mutta koska tein pussiin yksivärisen, mustan sisuksen, kirjoin siihen hänen nimensä sekä päivämäärän.

Tein tekstin suoraan Performancella, enkä tietokoneella kuten yleensä. Päivämäärä tuli pienemmällä fonttikoolla, jottei kokonaisuus kasvanut liian isoksi. Kehäksi valitsin näppärän pikkukehän, jonka koko on vain 80x80mm. Pingotin tukikuidun, suihkutin siihen spray-liimaa ja kiinnitin markiisin siihen ennen kirjontaa, kirjontatilan harsinta-toiminnolla.

Tein pussin sisäosan hieman pienemmäksi ja matalammaksi, ja käänsin ja silitin kuviollisen kankaan reunan niin, että sisäosan reuna jäi taitteen sisälle. Pussin reunasta tuli näin todella siisti, ja sen voisi halutessaan taittaa matalammaksi. Performance ompeli moninkertaisen markiisin siististi paksulla farkkuneulalla sekä yläsyöttäjän avulla.

Valmiista pussukasta tuli pirteän näköinen ja se pysyi hyvin pystyssä. Näitä pusseja on syntymässä koko ajan lisää, muutamaan on jo kankaat leikattuna valmiiksi ja ideoin niihin vielä värejä ja mahdollisia kuvioita.

Ommeltujen pussukoiden lisäksi olen tehnyt virkkaamalla muutaman korin. Tikatassa vietettiin 7-vuotissyntymäpäiviä ja ilmaisella kurssilla opeteltiin tekemään virkattuja sisustuskoreja. Olin opetellut virkkaamaan koreja jo aiemmin, mutta menin vapaaillakseni kertaamaan tekniikkaa mukavassa seurassa, ja sainkin yhden korin valmiiksi illan aikana.

Materiaalina sisustuskoreissa on puuvillainen ontelokude. Sininen kori syntyi kurssilla, virkkuukoukulla nro 8. Harmaan korin tein parina seuraavana iltana, hieman paksummasta kuteesta koukulla nro 10. Olen aiemmin virkannut myös trikookuteesta, mutta pidän ontelokuteesta enemmän sen tasalaatuisuuden ja paksuuden vuoksi. Kylppäriini tein jo jonkin aikaa sitten isomman korin, ja sinne on ollut helppo jemmata esimerkiksi hiustenkuivaaja ja meikkipussit. Paksun ontelokuteen virkkaaminen on käsille melko rankkaa, mutta mukavaa vaihtelua ompelulle. Ja kun ranteita alkaa pakottamaan liikaa, voi siirtyä vaikka kirjomaan tai suunnittelemaan uusia ompelutöitä..

Puffy foam -pussi

Pääsin tutustumaan Tampereen koulutuksessa uuteen Puffy Foam- vaahtolevyyn ja ihastuin siihen samantien! Levy laitetaan kirjottavan kankaan päälle, ja kirjonta tehdään suoraan puffyn pinnalle. Terävä kirjontaneula rei'ittää puffy-levyn niin, että kirjonnan valmistuttua ylimääräiset palat voi nyppiä pois, ja kirjottu kuvio tai teksti jää koholle. Kokeilin puffya tekstiin ja lisäksi testasin Husqvarna Vikingin kuviokokoelmasta Dimensional Elements hauskaa kohokuviota.

#251 Dimensional Elements

Kuvio Performancen näytöllä

Kuvion alle kirjottiin metallilangoilla aaltoja

Kirjonnan aloitus puffyn päälle

Valmista kirjontaa puffyn pinnalla

Kirjonta oli helppoa, sillä puffy ei tehnyt työhön oikeastaan muita lisävaiheita, kuin valmiista työstä puffyn poisnyppimisen.  Kirjoin kuvion 240x150 kehällä, ja arkki puffya oli siihen juuri sopiva. Säästin ylijääneet palat esimerkiksi nimikointien tekoon, sillä niihin ei tarvita kovin isoja paloja.

Osa puffysta on nypitty pois

Tein kirjonnan napakalle markiisikankaalle, ajatuksenani ommella siitä säilytyspussi työhuoneeseeni. Kirjonnan tukikuidut ja esimerkiksi uudet puffy-arkit ovat pyörineet työpöydilläni niin pitkään, että halusin niille jonkin siistin säilytyspaikan. Ompelin markiisista yksinkertaisen,  pyöreäpohjaisen pussin, ja vuoritin sen tukihuovan kanssa niin, että se pysyy hyvin pystyssä. Yläreunan huolittelin satiinivinonauhalla.

Vuorin ompelu, välissä tukihuopaa

Kirjonta valmiina

Pussi onnistui hyvin, ja sinne mahtuu nyt hyvin kaikki epämääräiset tarvikkeet lojumasta työtasoillani. Puffy foam kestää konepesun, joten se sopii monenlaisiin töihin, ja se on ehdottomasti tuote, jota tulen käyttämään jatkossa esimerkiksi nimikoinneissa sekä muissa satiinitikkikuvioissa.

 

Koulutuksia ja uutuuksia

Pääsin osallistumaan kuun alussa Pfaffin maahantuojan järjestämään kirjontakoulutusviikonloppuun. Tampereella viettämäni sunnuntaipäivä oli todella antoisa: sain kertoa blogistani sekä käsityöharrastuksestani, sekä pääsin näkemään ja hieman testailemaan uutuuksia konekirjonnassa ja ennen kaikkea tutustumaan todella taitaviin konekirjojiin. Kiitos Irenelle ja Marrulle mahdollisuudesta osallistua hienoon tapahtumaan, ja tietysti kaikille osallistujille lämpimästä vastaanotosta ja todella mukavasta päivästä!
 

 

Koulutus oli kaksipäiväinen, ja pääsin sunnuntaina näkemään, mitä kaikkea hienoa edellisenä päivänä oli syntynyt, sekä testailemaan uusia lisätarvikkeita ja materiaaleja. Nyörikirjonta oli minulle jo entuudestaan tuttua, mutta koulutuksessa sitä yhdistettiin konekirjontaan ja tehtiin hienoja pitsejä. 

 

Uusi tuttavuus oli Puffy Foam- vaahtolevy, jonka avulla kirjonnoista saadaan kolmiulotteisia. Puffy-levy laitetaan kirjottavan kankaan päälle ja kuvio kirjotaan levyn päälle. Kirjontaneula tekee tikkejä niin tiuhaan, että puffy leikkautuu kirjonnan myötä. Ylimääräiset palat puffyä nypitään tai leikataan irti valmiista työstä.

Puffy foamista tuli heti uusi suosikkini kirjonnassa, ja sainkin testattavakseni muutaman upean kuvion, jossa puffyä hyödynnetään. Työn alla onkin nyt muutamia kodintekstiilejä, joihin kirjon kohokuvioita ja tekstejä.

Kurssilla tutustuttiin myös trapunto- kirjontaan. Trapunto-tekniikassa ohut, laskeutuva kangas tuetaan vanulla, ja kirjottaessa tiheä taustatikki nostaa kirjomattomat alueet hieman koholle. Olin nähnyt trapunto-kuvioita aiemminkin, mutta vasta nyt innostuin niistä.  Kuvioista saa erinäköisiä käyttämällä joko pohjakankaan väristä kirjontalankaa, tai valitsemalla selkeästi erivärisen tikkauksen.

Testasin trapunto-kirjontaa kotonani sinisellä satiinilla, ja sinisellä kirjontalangalla. Halusin kuvion olevan melko hillitty, ja se onnistui mielestäni hyvin. Trapunto on näyttävää mutta helppoa konekirjontaa, sillä iso kuvio tehdään yhdellä lankavärillä, joten kone nakutteli hyvin pitkän aikaa yksinään.

Tampereen koulutuksen lisäksi tässä kuussa Tikatassa järjestettiin kirjontapaja, jossa aiheena oli applikaatiotyöt. Illan aikana kirjottiin pyyhkeisiin kangasvahvisteisiä lenkkejä, hieman erilaisilla kuvioilla. Pfaffin tuotekouluttaja Irene oli opettamassa meitä illan aikana, ja pyyhkeistä tuli todella hienoja. Ohessa vielä muutamia kurssilaisten töitä. Kiitos Irenelle ja kaikille osallistujille onnistuneesta illasta!

 

 

 

Vanhasta uutta

Olen huono ostamaan mitään kirpputoreilta: kyse ei suinkaan ole siitä, etten huolisi jonkun vanhaa, vaan en ole koskaan oppinut kiertämään kirpputoreja riittävästi ja siten löytämään mitään kunnon helmiä. Kadehdin ystäviäni, jotka tekevät upeita löytöjä lähes ilmaiseksi, mutta lohduttaudun (aina välillä...) sillä, että osaan itse tehdä paljon erilaisia vaatteita, ainakin korjauksia.

Lähimmäs kirpputorikokemusta pääsin vuoden lopulla vanhempieni vaatehuoneessa, josta karsittiin vuosien käyttämättömiä ja vanhoja vaatteita. Olin pitkään etsinyt itselleni palmikkokuvioitua neulemekkoa tai -tunikaa, mutta eipä ollut tullut sopivaa vastaan. Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä nappasin poisheitettävien laatikosta isäni vanhan tummansinisen neuleen, joka oli juuri etsimääni materiaalia: palmikoitua neuletta, tässä tapauksessa puuvillaa. Neule oli jo melko vanha ja venynyt, mutta paita oli melko laadukas ja siten muokattavissa uudeksi vaatteeksi.

Leikkasin aluksi neuleesta hihat irti, jotta pääsin kaventamaan paitaa (kuten kuvasta näkyy, venähtäneessä neuleessa oli kavennusvaraa melko reilusti). Tämän tuunauksen tein saumurilla, sillä neule oli niin harvaa, että ompelu ja huolittelu erikseen olisi ollut todella hankalaa. Nuppineulatkin hävisivät materiaaliin koko ajan, joten aluksi huristelin saumurilla melkoisella tuurilla. Kun paita oli saanut muuten muotoa, kiinnitin hihat ja ryhdyin kaventamaan niitä yhdessä sivusaumojen kanssa.
 

Neuleen pääntie oli sopiva sellaisenaan, samoin helma, joten tämä tuunaus oli kyllä naurettavan helppo. Siksi ihmettelenkin, miksi tuo roikkui työhuoneessani keskeneräisenä muutaman kuukauden.. Koska halusin valmiiseen tunikaan jotain "uutta" tai hieman erilaista ilmettä, lisäsin siihen nahkaiset kyynärpääpaikat. Ruskeissa nahkapaikoissa oli onneksi valmiit reiät ompelua varten, joten sekin sujui melko kivuttomasti. Laitoin hihojen sisään varuiksi rullatut mainoslehdet, jotta en olisi ommellut hihoja umpeen paikan kohdalta. 

Neuleesta tuli juuri sellainen kuin olin toivonut, ja se on todella mukava päällä. Olen usein melko laiska pukeutuja, joten paksu neule, jonka alle ei tarvitse mitään erikoista, sopii tyyliini erittäin hyvin. Tästä tulee varmasti yksi lempivaatteistani, ja kerrankin sain sellaisen todella edullisesti. Täytynee vierailla isin vaatekätköillä useamminkin..

Valmiita töitä metsästämässä

Pääsen tulevana viikonloppuna kertomaan käsityöharrastuksestani ja blogistani Pfaffin kirjontakonekoulutukseen Tampereelle. Tarkoituksena on ottaa mukaan tekemiäni kirjontoja ja muita käsitöitä, mutta miettiessäni mitä pakkaan mukaan huomasin, että valtaosa blogissanikin esittelemistä töistä ovat olleet muille tehtyjä. Muutamaa vaatetta lukuunottamatta minulla ei ole kotonani yhtään kirjottua työtä! Lähes kaikki kodintekstiilit (verhot, tyynyt jne.) ovat kyllä itse ompelemiani, mutta ainakin viimeisimmät brodeeraukseni ovat menneet lahjoiksi.

Tätini täytti pari viikkoa sitten vuosia, jonka johdosta kävimme hänen luonaan yllätysvierailulla. Selasin performancen kirjontakuviokokoelmaa ja yritin miettiä, mitä voisin tehdä viemiseksi melko nopeasti. Varastoistani löytyy aina muutamia vetoketjuja ja paljon kankaita, joten tein hänelle lahjaksi koristetyynyn. Kokoelmasta löytynyt kuvio sopi mielestäni hyvin hänen asuntonsa tyyliin, ja värimaailmaa muutin hieman alkuperäisestä. Tein värienvaihdot 5D -ohjelmalla, jotta kirjoessa en joudu miettimään uudelleen, mitä värejä olin ajatellut mihinkin kohtaan.

Kuvio 418 Deluxe Needle Effects -kokoelmasta

Kuvion jekkuna oli käyttää tietyissä kohdissa siipineulaa. Siipineulassa on nimensä mukaisesti pienet siivekkeet neulan molemmin puolin, joten se tekee ommellessa reiän kankaaseen. Olen käyttänyt siipineulaa aiemmin esimerkiksi pellavaisiin koristetyynyihin, joten nyt oli hauska nähdä, miten se toimii kirjonnassa. Tyynyn ruskeat tikkaukset on tehty siipineulalla, ja niistä tuli mielestäni hienonnäköiset. 

Valmis tyyny sai ilahtuneen vastaanoton, ja se sopikin hyvin sohvan nurkkaan muiden tyynyjen kaveriksi. Kuviossa on yli 35 tuhatta tikkiä, joten sen tekemiseen meni enemmän aikaa kuin olin aluksi ajatellut käyttäväni tähän työhön. Siksi tyynyjä valmistui vain nyt yksi, mutta nyt on ainakin hyvä lahjaidea tallessa muita tulevia merkkipäiviä ajatellen.

Toinen tässä kuussa tekemäni lahja on hyvälle ystävälle brodeerattu pyyhe. "Hopeaselkä" -pyyhe ei ehkä ole ihan yhtä runollinen kuin ylempi koristetyyny, mutta sopi saajalleen hyvin ja päätyy varmasti kovaan käyttöön saunailloissa!

Ajan tasalle

Vuodenvaihteen suunnittelematon blogitauko on venynyt, mutta nyt on aika saada loppuvuoden työt esille. Tässä siis vielä muutamia jouluksi valmistuneita ompeluitani. Ehkä mukavinta vuodenvaihteen ompeluissa oli se, että sain monena iltana apua sekä siskoiltani että äidiltäni. Liekö hyvät välineeni ja "pienet" jemmani materiaaleja syynä muiden innokkuuteen, siskot kun ovat jo oppineet tulemaan paikalle tyhjin käsin ja löytämään täältä aina kaiken tarvittavan.. 

Siskon kummeille valmistimme laudeliinan, materiaalina värjäämätön pellava. Fontiksi valitsimme vanhannäköisen "American Gothicin" 5D -ohjelmasta, koivunlehdet ovat samat kuin aiemmin tekemissäni keittiöpyyhkeissä. Laudeliina päätyi osaksi kuvan saunasettiä.

Eniten tein kirjottuja käsipyyhkeitä, sillä perheemme antoi niitä joululahjaksi muun muassa sukulaisille ja muille ystäville. Kuvioina oli joulukuusia, karkkitankoja, lumihiutaleita sekä myös persoonallisempiakin aiheita. Kaverillemme Madolle teimme nimikoidun pyyhkeen, kokoa 70 x 140cm. Kuvioksi lentäjän pyyhkeeseen tuli tietysti pieni lentokone.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Lontoosta joulun viettoon saapunut sisko toi mukanaan kuumavesipulloja, joille valmistettiin kangaspäällysteet. Kätköistäni löytyi sopivan napakkaa, tummansinistä villakangasta, josta leikattiin pullon avulla sopivat kappaleet. Takaosa tehtiin kahdesta hieman päällekäin olevasta palasta, jotta kuumavesipullon saa pois kuorestaan. Yhdessä pullossa kehoitettiin pysymään lämpimänä ja toisessa jatkamaan kalastamista, muihin kirjottiin lumihiutaleita.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Teen aika usein kavereilleni ja sukulaisilleni erilaisia ompelutöitä, tällä hetkellä eniten korjauksia. Koska perheen kesken harrastetaan usein jonkinlaista vaihtokauppaa, annoin tädilleni joululahjaksi lahjakortin käytettäväksi ompeluihini, esimerkiksi vaatteen korjaukseen tai vaikka brodeeraukseen. Lahjakortin tein kirjomalla ohuelle askarteluhuovalle, valmiina löytyneitä ompeluaiheisia pikkukuvioita hyödyntäen. Kortti onnistui mielestäni todella hyvin, ja näitä olisikin suunnitelmissa tehdä muutama varastoon. Voisi sitten aina napata siististi tehdyn lahjakortin mukaansa yllättäviin menoihin.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto