torstai 29. lokakuuta 2015

Vielä kerran vintagea


Opintoni ovat edenneet loppusuoralle ja vaikka valmistuminen häämöttää jo, riittää tekemistä vielä moniksi viikoiksi. Kaikenlainen harrastelu on jäänyt valitettavan vähälle, mutta onneksi edes pari kertaa kuussa tulee mietittyä ja tehtyä jotain kirjontaa. Valmistumiseni lisäksi myös joulu lähestyy uhkaavasti, mutta tapani mukaan paneudun siihen vasta viimeisellä viikolla - ja tällä kertaa minulla onkin luvassa kunnon joululoma, joka alkaa reilusti ennen aattoa.


Olin luvannut auttaa äitiäni tekemään ystävättärelleen lahjaksi vintage-tyynyn, jollaisia olenkin jo tehnyt useita, ja sovimme treffit eräälle arki-illalle. Työnjakomme toimii hyvin niin, että suunnittelemme kuviot yhdessä, valitsemme kankaat ja langat ja valmistelemme kirjonnan (viritämme koneen käyntiin ja kehän/kehät valmiiksi), jonka jälkeen minä vastaan kirjonnan valmistumisesta eli isoimpien kuvioiden osalla jatkan lankojen vaihtoa senkin jälkeen kun äitini on lähtenyt kotiinsa. Yleensä hoidan vielä ompelupuolenkin, eli esimerkiksi näissä tyynyissä ompelen vetoketjun ja sivusaumat, mutta nyt sovimme, että äiti vastaa tyynystä ja minä vain kirjonnasta. Hyvä diili!


En ole vieläkään kyllästynyt näihin vintage-kuvioihin, ja vaikka tyynyt on tullut tehtyä aika samalla kaavalla, pyrin vaihtelemaan niihin tulevia postileimoja tai -merkkejä, tai muita koristuksia. Viime kerroilla on kirjonut enemmän lintuja, mutta nyt äitini halusi kuvioon jonkun meri-teeman, ja 6D Premierin omista kuvioista löytyi valmis purjevene, joka sopi hyvin projektiimme. Hieman sommittelua, kuvioiden kokojen hienosäätöä, värinvaihdot ja kokonaisuus oli valmis. 


Koska työstä tuli melko iso (mitat ovat n. 40 x 50cm), kirjoin kuviot taas kolmessa osassa: ensin postimerkit ja -leiman, sitten osoitteen ja lopuksi veneen ja post card- tekstin. Laitoimme koko kankaan taustalle irtirevittävän tukikuidun, joten kehän siirtäminen oli tosi helppoa ja nopeaa, kun ei joka kerta tarvinnut leikata ja kiinnittää uutta tukikuitua.


Tällainen vintagetyyny tällä kertaa, montakohan näitä vielä syntyy?

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rapujuhlat

Järjestimme kolme vuotta sitten kaverini kanssa ex tempore -rapujuhlat, joihin tein nyörikirjonnalla hauskan rapuliinan. Laskeskelin valokuvista, että juhlijoita taisi silloin lyhyestä varoitusajasta johtuen olla vain kahdeksan, mutta viime vuonna väki taisi jo liki tuplaantua ja nyt viikonloppuna mahdutamme saman pöydän ääreen parikymmentä kaveria. Pieni rapukaitaliina ei taida enää tälle laumalle riittää, mutta halusin tehdä jotain itse juhlia varten, raputeemalla tietty. En löytänyt jemmoistani enää kirjottavaksi sopivia keittiöpyyhkeitä, joten päädyin reilunkokoiseen käsipyyhkeeseen: sille on varmasti käyttöä!


Rapu, tai oikeastaan hummeri, löytyi netistä embroiderydesigns.com sivustolta, ja se vaikutti olevan todella hyvälaatuinen kuvio, muiden käyttäjien kommenteista päätellen. Uskalsin siksi kirjoa sen suoraan pyyhkeelle, ja se onnistuikin todella siististi.



Kuvio mahtui juuri 80x80mm kehälle, ja tässä työssä käytin sekä alla että päällä veteenliukenevaa tukikuitua. Olen nyt viimeisimmissä töissäni käyttänyt Aqua Magicia, koska se on sopivan paksua ja lähtee pesussa hyvin pois, jolloin kirjonnoista tulee pehmeät ja froteella pinta pysyy tasaisena.




Kuvion nurjasta puolesta tuli myös mainitsemisen arvoisen siisti, ja pesun jälkeen kuvio erottuu froteesta vielä paremmin. Näitä tulee ehkä tehtyä toinenkin, tai sitten seuraaviin rapujuhliin jotain muita tekstiilejä. Jospa ensi vuonna ehdimme järjestää juhlat vielä sesonkiaikaan, jolloin kaikkia koristeita ei tarvitse keksiä itse... Nämä juhlat ovat hieno aloitus hektiselle syksylle, sillä vielä ennen pahimpia kiireitä saamme juhlistaa mm. uusia työpaikkoja, asuntoja ja ennenkaikkea lemppareitamme rapuja.


tiistai 29. syyskuuta 2015

Hupparit synttäritytöille

Pieni loma käsitöistä teki yllättävän hyvää: nyt kun arki on lähtenyt taas rullaamaan alkoikin kirjontakone jo houkuttelemaan uusien projektien kimppuun. Mielikuvitukseni on edelleen mitä on, joten kaikenlaiset toimeksiannot ja ideat ovat todella tervetulleita, joten onneksi perheelläni niitä riittää. 


Siskollani on pieni Kummityttö, jonka syntymäpäiviä juhlitaan nyt lokakuun alussa. Myös hänen isosiskollaan on samana päivänä juhlat, joten molemmille neideille piti keksiä lahjat. Vinkkasin, että kirjontakoneeni (ja sen käyttäjä eli minä) on käytettävissä, joten kävimme hankkimassa tytöille kivat collegepuvut nimikoitaviksi.


Suunnitelmana oli nimikoida hupparit melko tavanomaisesti, eli nimet kaunofontilla vasempaan rintaan. Langan värikin oli hyvin lähelle hupparin sävyä. Siskoni kuitenkin keksi, että huppareihin kirjottaisiin jotain muutakin "pientä kivaa", ja heitti idean kirjotusta leppäkertusta hupun reunassa. Kävin sitten vaihtoehtoja läpi, ja päädyin tekemään toiseen huppariin leppäkertun ja toiseen vihreän madon Husqvarna Vikingin Outdoor MiniLife -kokoelmasta. Kuviot tuli eri paikkoihin, jotta tytöt voivat sitten itse löytää ötökät omasta ja siskonsa paidasta.


Käytin neuloksen kirjonnassa pallokärkineulaa ja irtirevittävää tukikuitua, langat ovat Gütermann SULKY viskoosikirjontalankoja. Nimet ja ötökätkin olivat niin pieniä kuvioita, että ne mahtuivat 80x80mm kehälle, joten materiaaleja ei kulunut paljon.



Vaikka sekä nimet että ötökät ovat melko pieniä ja huomaamattomia, näistä tuli mielestämme tosi hauskat ja persoonalliset todella pienellä vaivalla, ja tyttöjen on nyt helppo erottaa omat hupparinsa. Toivottavasti ötökät miellyttävät pieniä käyttäjiään yhtä paljon kuin tekijöitä!
  

  

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kanttarelleja

Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan, vaikka kelien puolesta tuntuu edelleen, ettei se oikein ole alkanutkaan. Tähän toki saattaa vaikuttaa se, että istun päivät pitkät sisällä tietokoneen ääressä (töissä) enkä oikein ehtisikään nauttimaan aurinkoisista keleistä. Jotain hyötyä sentään on kosteasta kesästä, nimittäin sienet tykkäävät kyllä sateesta. Lempparini kanttarellit alkavat kuulemma olla sopivan kokoisia poimittavaksi, joten lähden kokeilemaan onneani mökille sienimetsään.

Ja taas pohdin, keksisinkö jotain kivaa viemistä. Löysin alesta isille grillaustarvikkeita, joiden kaveriksi nappasin ihan tavallisen patalapun. Kankainen lappu on melko paksu, mutta mietittyäni asiaa pari päivää päädyin kokeilemaan kirjontaa sen pintaan - kyllähän sen pitäisi paksulla neulalla onnistua.

Kuvioksi nappasin Outdoor Mini Life -kokoelmasta minkäs muunkaan kuin pienen kanttarellin. Onpahan nyt ainakin yksi kanttarelli bongattu, vaikkei muita löytyisikään.



Kuvio mahtui hyvin 80x80mm kehälle, joten materiaaleja eli tukikuitua ei kulunut paljoa. Pingotin paksun, mustan kuitutuen kehälle ja harsin patalapun sen pintaan kiinni. Se sujui ongelmitta, joten uskalsin jatkaa kirjontaan...


Kyllä tuo creative 3.0 yllättävän sitkeä kone on, nimittäin kirjonta sujui todella hyvin! Ääni oli ehkä hieman kovempi kuin ohuemmilla kankailla kirjottaessa, joten laitoin sitä hieman hitaammalle nopeudelle, mutta työ eteni muuten tosi sujuvasti. Värinvaihtoja oli viisi, mutta tikkejä oli yhteensä niin vähän, että työssä ei hitaallakaan nopeudella kestänyt kauaa.


Itse asiassa yhden väreistä jätinkin kirjomatta: sienen jalkaan olisi tullut vielä tummempaa sävyä yhdet tikkaukset, mutta katselin työtä välisssä ja totesin, että eipä tuo kaipaa enempää värejä. Alkuperäisessä kuvassa kanta oli harmaa, ja siinä värit kyllä erottuivat, mutta vaihdoin tuon itse ruskeaksi ja siinä toinen sävy ei olisi muuttanut mitään. 


Harsinta ja tukikuitu ja parit ylimääräiset langanpätkät pois ja patalappu oli valmis! Olin kyllä yllättynyt siitä, miten siistiä jälkeä kone teki myös tuollaiselle paksulle ja vähän epätasaiselle materiaalille, mutta tämän kokeilun jälkeen uskallan kyllä tehdä saman tempun toistekin. Nyt kohti mökkiä ja etsimään ihan oikeita kanttarelleja!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Leeville

Ystävilleni syntyi heinäkuun alussa hurmaava pieni poika, ja pääsin tapaamaan hänet vain parin viikon ikäisenä.  Vein silloin hänelle neulomani tossut, josta en kuitenkaan tajunnut ottaa kuvia, mutta kun minulle selvisi hänen nimensä, totesin, että enköhän ehdi ompelemaan ja kirjomaan hänelle jotain, josta saan napsittua kuvatkin.

Pari muutakin ideaa odottaa toteutusta, mutta kokeilin ensimmäiseksi tehdä nimikoidun tuttinauhan. Enpä ole ikinä aiemmin tehnyt vastaavaa, joten etsin netistä muutamat vinkit nauhan pituudesta ja lähdin sitten kokeilemaan. 

Materiaaliksi valitsin 25mm leveän puuvillanauhan (matonkanttausnauhaa), johon kirjonnasta tulisi riittävän napakka ja joka sopisi noin 20mm leveään metalliklipsuun. Tein nimikoinnista (etu- ja sukunimi) 10mm korkean, jotta nauhaan jäisi vielä hyvät saumanvarat, ja se vaikutti ihan hyvältä koolta.


Muistutuksena muuten kirjontakuvioiden ominaisuuksien tarkastelu ilman 6D- ohjelman avaamista: kun tiedostoa klikkaa oikealla korvalla, pääsee avaamaan "Ominaisuudet" valikon ja sen takaa "Embroidery" -välilehden. Sieltä näkee hyvin tarkasti kuvion ominaisuudet, joten jos esimerkiksi haluaa tehdä samanlaisen kirjonnan pienillä muutoksilla pariin kertaan, saa tuolta kurkattua nopeasti esimerkiksi käytetyn fontin tai mitat. Ainakin itse menen helposti sekasin kaunofonteissa, joten tuolta on hyvä käydä lunttaamassa, että millä kaunolla on tullut tehtyä mitäkin.


En ole kirjonut nauhalle moneen vuoteen, mutta hyvällä tuella se onnistui tosi hyvin. Laitoin kehälle pari kerrosta tukikuitua, ja sitten liimaspraylla ja harsinnalla nauha kiinni kuituihin.  


Kirjonta syntyi hujauksessa, ja aloin sitten miettimään nauhan ompelua. Tikatasta löytyi hauskaa futis-nauhaa, jonka ompelin nauhan toiselle puolelle ja sitten vasta molemmat puolet yhteen: nauhasta tuli kaksinkertainen, jotta kirjonnan nurja puoli jäi piiloon ja nauhasta tuli muutenkin riittävän napakka.


Nauhan toiseen päähän ompelin henkselisolkenakin tunnetun metalliklipsun, jolla nauhan saa siis kiinni vaatteeseen, ja toiseen päähän pienen silikonikuminauhalenkin tuttia varten. Se tuntui kaikista kestävimmältä ja huomaamattomimmalta vaihtoehdolta, kun en tähän hätään saanut hankittua sellaisia "oikeita" kumirenkaita tuttia varten.



Vaikka tämä oli vähän kokeiluluontoinen projekti, nauhasta tuli mielestäni tosi söpö, ja eiköhän sille löydy käyttöä sitten kun tutti tulee aktiivisempaan käyttöön. Nyt täytyy vain sopia treffit pienen hurmurin kanssa, jotta saan paketin toimitettua.


tiistai 30. kesäkuuta 2015

Onnea Kikka!

Isosiskoni Kikka täyttää vuosia, ja minun vastuulleni tuli tehdä tai hankkia onnittelukortti koko perheeltä, kimppalahjan kylkeen. Piirustustaitoni ovat hieman ruosteessa, joten mitäpä muutakaan olisin keksinyt kuin selata kirjontakuvioita läpi...


6D:n SuperDesign -kuvioista löytyi hauska piñata, jonka voi siis luoda haluamansa kokoiseksi. Valitsin pienimmälle kehälle, eli 80x80mm, piñatan ja lisäsin onnittelutekstin.


Kirjoin kuvion pienelle käsipyyhkeelle, jotta tällä "kortilla" olisi jotain käyttöäkin. Värit pidin melko samoina kuin mitä kuviossa alunperin oli, tietysti sillä varauksella, mitä sävyjä jemmastani löytyi. Kuvion alle tueksi sekä päälle laitoin veteenliukenevaa Inspiran Aqua Magic -tukikuitua. 



Tässä pyyhe kirjottuna ennen pesua... 


... ja pesun jälkeen valmiina. Huomenna vietetään synttärijuhlia toivottavasti hieman kesäisemmässä säässä, kun ollaan jo heinäkuussa. Mikäli Kikka käyt täällä kurkkimassa niin oikein hyvää syntymäpäivää tätäkin kautta!

  

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Koordinaatit kuntoon

Kesän mökkikausi alkoi osaltani juhannuksena, ja sateinen viikonloppu kului muun muassa uusia tekstiilejä ommellen. Siskoni uuden saunan pukuhuoneeseen oli hankittu vuodesohva, jolle haluttiin tehdä itse sopiva päällinen.  Koska sohva oli jo viety mökille, otin ompelukoneeni mukaan ja teimme päällisen siellä, jotta sitä saatiin soviteltua ompelun edetessä.


Kankaan leveys oli noin 140cm, joten reilu 160cm leveään sohvaan (plus alavarat) piti yhdistää kaksi pituutta kangasta. Kuvion kohdistaminen vei aikaa, mutta onnistui hyvin. Meillä oli silitysrauta mukana, muttemme käyttäneet sitä välisilityksissä (villakangas käyttäytyi muuten niin hyvin), ja alemmassa kuvassa näyttää siltä, että kohdistus olisi mennyt pieleen: sauma pitää vain silittää kunnolla auki, niin kuvio jatkuu todella siististi.



En raahannut kirjovaa ompelukonetta mukaan mökille, mutta siellä heräsi idea pienestä kirjontatyöstä, jonka äitini halusi päämökin eteiseen: mökin koordinaatit siististi kehystettynä. Kokeilin pitkästä aikaa 6D Premier -ohjelman ristipistosovellusta, ja sillä syntyikin aika helposti siistit fontit.


6D Cross Stitcher -sovelluksella voi valita esimerkiksi valokuvan, jonka mukaan tekee ristipistot, mutta kokeilin tällä kertaa täysin tyhjää pohjaa, johon aloin itse luomaan tikkejä. Karttasovellukseksta tarkistetut koordinaatit oli helppo kirjoa yksinkertaisiksi tikkukirjaimiksi. Kehän koko oli 120x120mm, ja reunoille jäi tyhjää tilaa.



Kirjoin kuvion hieman reilummalle kankaalle, sillä äitillä on kuulemma mökillä ylimääräisiä kehyksiä: ylimääräisen kankaan voi leikata sitten pois, kun kehyksen koko varmistuu.


Helppo ja yksinkertainen työ, mutta mielestäni todella onnistunut! Jopa kranttu lankoni näki kuvan tästä ja oli tykännyt, vaikkei ehkä kelpuuttaisikaan tällaista omaan mökkiinsä..