tiistai 29. toukokuuta 2012

Jatkoa perhosille



Muistitikulle valmiiksi tehdyt perhoset pääsivätkin työn alle melko nopeasti, mutta kokivat muodonmuutoksen ennen kirjontaa: halusin sittenkin saada työhön enemmän väriä, sillä ensimmäiseksi valmistunut perhonen oli jo keltainen. Valmiista kuviosta oli todella helppoa muuttaa värejä kirjontaohjelmassa, ja vielä kirjoessani mietin mitkä sävyt sopivat parhaiten yhteen. Värin vaihtaminen tapahtuu valitsemalla kuvio, jota haluaa käsitellä, ja Design- välilehdelle avautuu kaikki kuvan sävyt. 

 

Valitsemalla jonkun väreistä pääsee muokkaamaan sitä Color Selection- sivulle. Lisäsin isompaan perhoseen punaista, ja vaihdoin pienemmän perhosen oranssin violetinpunaiseen. Ohjelmasta tulee kuitenkin huomioida, että värit näyttävät luonnossa hieman erilaiselta kuin tietokoneella. Varminta on siis aina katsoa lankarullista sopiva sävy.




5D-ohjelmaan voi tallentaa omat kirjontalankavärinsä, jolloin on todella helppoa valita kuvion värit sen mukaan, mitä sävyjä itsellään on. MyThreads -lankavalikoimaa pääsee päivittämään 5D Configure -osion kautta, Thread Managerilla. Värejä voi lisätä sitä mukaa, kun omat lankavarastot kasvavat. Käytössäni on Gütermannin SULKY Rayon 40 -kirjontalankoja, ja niiden värivalikoima löytyykin 5D-ohjelmasta.


Perhoset olivat mielestäni aika helppoja kuvioita kirjoa, sillä kuviossa oli paljon tikkejä, joten kone nakutti yhtä väriä melko pitkään. Lähes 26 tuhannen tikin perhosiin 11 värillä meni minulla aikaa noin puolitoista tuntia. Kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta tein samalla muita töitä ja konehan hoitaa kirjonnan langanvaihtoja lukuunottamatta. Koneen langoittaa muutamassa sekunnissa, joten omaa työaikaa ei oikein kulu kuin värien valinnassa, ja se onkin yleensä se vaikein osuus..







sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Perhosia


Konekirjonta on yksinkertaisimmillaan todella helppoa: valitaan sopiva kirjontakuvio, pingotetaan tuettu kangas kirjontakehälle, siirretään kuvio kirjontakoneeseen ja annetaan koneen hoitaa loput. Kirjontakoneiden välillä on paljon eroja helppokäyttöisyydessä sekä siinä, mitä koneella voi tehdä kuvion muokkaukseen liittyen, mutta sopivilla valmisteluilla myös yksinkertaisemmat koneet suoriutuvat isoistakin kuvioista.

Käytössäni on Pfaff creative 2.0- kirjontakone sekä 5D Suite -kirjontaohjelma tietokoneelle. Sekä kone että ohjelma ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta koska kirjonnasta on niin paljon opittavaa, aloitan nyt tätä blogia varten tavallaan alusta ja harjoittelen koneen perusteellista käyttöä.

Muokkaan kuviot sopiviksi tietokoneella, ja siirrän ne valmiina kirjontakoneelle USB-tikulla. Kirjontakoneella voin vielä siirtää tai kääntää kuviota ennen kirjonnan aloittamista. Kone kirjoo yhden värin kerrallaan, joten värin vaihtuessa kone ilmoittaa siitä ja lankarulla tulee vaihtaa. Jos käyttää valmiita kuvioita eikä kuviota tarvitse kohdistaa kankaalle, konekirjonta on todella helppoa ja nopeaa.


Harjoitustyönä päätin tehdä työtilaa piristäviä neulatyynyjä, perhoskuvioilla koristeltuna. Samaan sarjaan sopisi myöhemmin tehtävät koristetyynyt. Creative 2.0:n mukana tulee yli 100 kuviota, mutta lisää voi hankkia omalta jälleenmyyjältään tai esimerkiksi myembroideries.com -sivustolta. Pfaffin kirjontakuviokokoelma löytyy heidän verkkosivuiltaan. Kokoelmasta 367 Butterflies löytyy todella upeita ja värikkäitä perhosia, joita voi käyttää sellaisenaan, tai yhdistellä sopivaksi kokonaisuudeksi.


Aloitin työn valitsemalla sopivat kuviot, käyttämällä Design View -toimintoa. Valitsin ensin keltaisen perhosen, ja vaihdoin kehäkoon kuviolle sopivaksi. Iso perhonen mahtui juuri 120x120mm kehälle. Nyt olisi mahdollisuus muokata kuvion värejä tai asentoa, mutta tämä kuvio sopi minulle sellaisenaan. 




Toiseen neulatyynyyn valitsin kaksi perhosta, joiden asentoa muutin kääntämällä kuvioita. Kehäkokona edelleen 120x120mm. Kun kuviot olivat sopivassa asennossa, yhdistin ne Combine -toiminnolla, jolloin pystyin yhdistämään niiden värejä (ColorSort) kerralla kirjottaviksi alueiksi. Muuten kone tekisi ensin toisen, ja sitten toisen perhosen huomioimatta niissä olevia samoja sävyjä. Kuviossa on yhteensä 11 väriä, joita voisi toki vähentää vaihtamalla samankaltaisia värejä samoiksi, mutta noudatin nyt kuvioiden suunniteluja värejä. Lopuksi keskitin kuvion Center In Hoop- toiminnolla, jolloin kuva tulisi automaattisesti keskelle kangasta.




Tallensin kuvat muistitikulle, ja siirsin ne creative 2.0:aan. Koska koneen näyttö ei ole värillinen, katsoin vielä 5D -ohjelmasta kuvion värit, valitsin niiden mukaan langat valmiiksi ja aloitin ensimmäisellä värillä. Kirjontakone ei "ymmärrä", minkä värisen langan laitat koneeseen, joten värejä voi vaihtaa vielä kirjonnan yhteydessä. Kirjoin kuvion vaalealle pellavalle, joka oli tuettu irtirevittävällä tukikuidulla. Tein ensin keltaisen perhosen, mutta toisen kuvion kirjonnan jätin odottamaan sellaista hetkeä, kun en ehdi ideoimaan ja valmistelemaan uutta työtä.




Tässä kuviossa värejä oli kuusi, ja kone ilmoitti aina, kun väriä tuli vaihtaa. Muuten kone tekee töitä hyvin itsenäisesti, joten kirjonnan aikana voi hyvin tehdä muutakin. Kone ilmoittaa, kun kuvio on valmis, jolloin sen voi irrottaa kehästä ja jatkaa työstämistä, tässä tapauksessa neulatyynyksi. Ylimääräinen tukikuitu revitään pois nurjalta puolelta, joka jää kirjonnasta muuten hyvin siistiksi. Ompelin tyynyn sivut koneella, laitoin tyynyyn ripustuslenkin, täytin vanulla ja ompelin täyttöaukon käsin kiinni. Tämä oli kirjontatyönä hyvinkin yksinkertainen, mutta lopputulos on hyvännäköinen väriläiskä työtilaan.





maanantai 21. toukokuuta 2012

Mosaiikkipallo

 

Mosaiikkikirjoissa ja näyttelyissä on näkynyt toinen toistaan upeampia keramiikkapalloja, joiden pinta on koristeltu erilaisilla mosaiikeilla. Ostin aikoja sitten varastoon pari isoa ja pientä keramiikkapalloa, jotta jossain vaiheessa voisin uskaltautua sellaisen kimppuun. Valmis pallo näyttää yksinkertaiselta valmistaa, mutta kaarevuuden takia paloja joutuu asettelemaan tarkasti sekä odottelemaan liiman kuivumista riittävän kauan.

Kuten kuvista näkyy, sininen on lempivärini varsinkin mosaiikeissa. Tähän työhön käytin todella paljon erilaisia paloja ja muotoja, ja erityistä oli se, että käytin monia mosaiikkeja sellaisenaan enkä leikannut niitä osiin.  Oikeastaan ajatus lähteä tekemään palloa syntyi materiaalin paljoudesta: mosaiikkien suhteen olen todellinen hamsteri, ja pallo vaikutti hyvältä projektilta saada käytettyä paljon erilaisia, vähän hienompia mosaiikkipaloja. Mosaiikkeja olen hankkinut esimerkiksi MosaiikkiMiljöö -liikkeestä, heillä on todella monipuolinen valikoima sekä perusmateriaaleja että erikoisuuksia. Työn puolesta olen käynyt paljon kädentaitomessuilla, joissa on aina pitänyt käydä tutustumassa heidän osastoonsa ja tietysti ostaa kaikkea uutta, usein niin että vanhatkin tarvikkeet on vielä käyttämättä.

Pallo ennen saumausta

Värit muuttuvat melko paljon saumauksen myötä






Mosaiikkipallo valmistui päivässä, sillä tekemistä helpotti monet valmiiksi sopivan muotoiset palat. Isojen palojen väliin halusin myös tarkoituksella isommat raot saumausaineelle, joten muutamat "ympyrät" syntyivät nopeasti. Tein ensin pallon pintaan ympyröitä, ja lopuksi tein taustan yksivärisestä Murano-lasimosaiikista.

Valmis pallo sai kuivua yön yli, ja saumasin työn seuraavana päivänä. Pallon saumaaminen oli todella erilaista tasoihin verrattuna: laastia sai levitettyä vain pienen alueen kerrallaan, jottei se pudonnut pallon pinnalta. Saumauslaasti sai kuivua aika paljon, ennenkuin aloin putsaamaan pallon pintaa, mutta onneksi monet mosaiikkipalat olivat lasitettuja eikä laasti siten tarttunut niihin pahasti. Saumattua palloa sai pitää kosteana melko pitkään, jottein pintaan tullut halkeamia, ja työ onnistuikin lopulta todella hyvin. Pallo asuu toistaiseksi parvekkeellani, mutta haaveena olisi oma piha, jonne sen voisi asetella mahdollisten muidenkin mosaiikkien sekaan.






Mosaiikeista



Mosaiikkiharrastukseni alkoi muutama vuosi sitten kesälomalla, saatuani opetusta ja innostusta osaavalta harrastajalta. Tein ensimmäisen työni, kala-taulun, yhdessä siskoni kanssa, ja sen jälkeen töitä on valmistunut muutama vuodessa. Tavoilleni uskollisena mosaiikeista(kin) löytyy ikuisuusprojekteja; tuoli, joka on ollut työn alla pari vuotta. Koska tekemättä on ehkä tylsin vaihe eli yksivärinen tausta, työ on jäänyt odottamaan sadepäiviä..

Pidän mosaiikkien tekemisestä ehkä siksi, että materiaalina keraamiset sekä lasiset laatat ovat niin erilaisia työstää kuin kangas tai langat. Olen käyttänyt töissäni Ceraton- keramiikkapuristetta, Murano -lasimosaiikkeja, peiliä sekä paljon erilaisia marmoroituja ja iridisoituja lasimosaiikkeja ja millefiori-lasihelmiä. Kala-taulussa käytimme myös erilaisia kiviä.

Mosaiikkien tekeminen on myös yleensä paljon hitaampaa, joten työtä ehtii suunnittelemaan ja pohtimaan sen edetessä, kun taas ommellessa yritän suunnitella työn etukäteen, jottei tulisi pahoja yllätyksiä ja virheitä. Mosaiikeissa materiaalin vuoksi on myös anteeksiannettavampaa, jos palojen saumat tai leikkaukset eivät ole täydellisiä. Mielestäni töissä saa näkyä käsityön jäljet.




Ensimmäinen yksin tekemäni mosaiikki oli lintupeili, jonka annoin lahjaksi. Taustan yksiväristen palojen seassa on myös sinistä peiliä, joskin se ei oikein erotu kuvassa. Jälkikäteen mietin, että kontrasti lintujen ja taustan välillä olisi voinut olla suurempi, mutta luonnossa kokonaisuus kuitenkin toimii.


Välissä olen tehnyt pieninä projekteina tuikkulyhtyjä sekä pannunalustoja. Tuollaiset työt valmistuvat yleensä yhdessä päivässä tai illassa, sillä saumaus tehdään kuitenkin aikaisintaan vuorokauden kuluttua.




Suurin tekemäni mosaiikki on työhuoneeni oven päälle suunniteltu työ. Idean sain olohuoneen seinällä olevasta julisteesta, jossa on Klaus Haapaniemen taiteilema kissa, Chat Botté. Kissalla on viidessä jalassaan vihreät korkokengät, ja sen ympärillä kasvaa upeita vaaleanpunaisia ja violetteja kukkia. Työn koko on n.21x80cm. Oven päällä oli valmiiksi ovenkarmeista muodostunut kehys, johon valmis työ upposi. Työ on valmistettu ohuen vanerin päälle. Reunoissa, kengissä ja kukissa käytin kiiltävää Murano-lasimosaiikkia, kukkien keskustat ovat millefioreita ja työn tausta mattapintaista Ceraton-keramiikkaa.



tiistai 8. toukokuuta 2012

Cutwork -koristetyyny



Messuilla ja erilaisilla kursseilla näkemäni kirjontamallit ovat olleet mieleenpainuvia: olisipa aikaa ja taito tehdä jotain niin upeaa. Uudet cutwork- leikekirjontaneulat olivat kiehtoneet jo jonkin aikaa, kunnes päätin valmistaa jouluksi upean koristetyynyn. Cutwork Techniques #228 -mallistosta löytyi suorakaiteen muotoinen alue pieniä kolmioita, joista hyödynnettiin myös irtileikattu osa. Ensin kone kirjoi neliöiden ääriviivat, sitten leikkasi kolmiot irti, työn alle laitettiin tukikalvoa, kone kirjoi aukkojen päälle "verkon" ja viimeisteli reunat. Irtileikatut kolmiot piti ommella itse takaisin, verkon viereen.

Kuvassa yksi mallikerta ja ohjeet kirjontaan

Leikekirjontaneulat ovat kuin pieniä talttoja, jotka vahdetaan koneeseen neulan tavoin. Kirjontakone neuvoo neulojen vaihtamiseen, samoin kuin värinvaihdot. Neuloja on neljää eri mallia, jotta leikkauspintoja saa tehtyä useammassa suunnassa. Cutwork-kuvioita ei suositella muokattavaksi, jotta leikkuu”tikit” pysyvät oikeilla kohdillaan.

Inspiran leikekirjontaneuloja, kuva Pfaffin lisätarvikeluettelosta

Tein kuvion neljään kertaan melko paksulle, tummansiniselle villankaalle hieman violetimmalla kirjontalangalla. Kirjonnassa käytettiin tukena veteenliukenevaa Ultra Solvy- tukikalvoa, joten valmis materiaali piti vielä pestä. Sisätyyny on myös sininen, mutta kuviot erottuvat mielestäni riittävästi. Ainoa miinus työssä oli se, että villakangas oli vaatetuskankaaksi tarkoitettu, hieman väljäsidoksinen, joten irtileikatut kolmiot lähtivät vähän rispaamaan reunoista. Jos tekisin toisen tyynyn, houkutus on kyllä suuri, valitsisin napakamman huovan. Valmis tyyny oli kuitenkin tällaisenaan upea joululahja. Kirjotun tyynyn lisäksi virkkasin Drops Paris- puuvillalangasta perinteisen isoäidinneliön, ja taustaksi ompelin samaa villakangasta kuin cutwork-tyynyssä.


Kirjottuja pitsikoruja

 
Veteenliukeneva tukikalvo on monelle vieras, mutta konekirjonnassa aivan ehdoton materiaali. Ohut Solvy-kalvo pingotetaan kirjottavan, pehmeän materiaalin päälle, jotta tikit muodostuvat siististi työn pinnalle, eikä tikkien välistä puske esiin esimerkiksi froteen lankalenkit. Kun saataville tuli paksumpaa kalvoa, Ultra Solvya, jolle sellaisenaan voisi kirjoa, halusin kokeilla pitsikorujen kirjontaa. Valmiina kuvioina löytyi toinen toistaan upeampia kuvioita, joista valitsin muutaman erikokoisen ympyrän sekä pisaran (pisara Pfaffin kuviokokoelmasta 378: Accessorize with crystals).


Kirjottuja pisaroita, osa vielä siistimättä
Kirjontalankana (sekä ylä- että alalanka) oli Gütermannin SULKY Rayon 40 -viskoosikirjontalanka. Lanka on kiiltävää, joten se sopi hyvin näihin koruihin. Kuviot kirjotaan sellaisenaan pingotetulle kalvolle, ja valmiina koko työ pestään vedellä. Kalvo liukenee vedessä itsestään, mutta en pessyt kuvioita täysin puhtaiksi, sillä nyt kuivaessaan ne jäivät hieman jäykiksi. Kirjoin yhden ison ja monta pientä ympyrää, jotka valmiina ompelin koneella yhteen kaulakorun muotoon. Kaksi pienempää palleroa säästin korvakoruiksi; lisäsin näihin vain tummat korulukot.


Samaa ideaa haluaisin soveltaa jonkin juhlamekon kaulukseen, kirjomalla pitsejä eri muotoon ja kiinnittämällä ne kankaaseen. Saatavilla on myös valmiita kirjontakuvioita kaulukseksi, mutta tuo pienten kuvioiden sommittelu oli kyllä hauskaa..



Pisaran muotoiset pitsit viimeistelin joululahjoiksi: näihin liimattiin eriväriset strassit koristeiksi. Kirjonta vie toki aikaa, mutta tässä erässä sommittelin kuvioita aivan vieri viereen hieman isommalle kehälle, jotta kone nakutti kerralla isomman määrän kuvioita säästäen aikaa ja tukikalvoa.

Vetoketjubolero

 
Kesälomalla vastaani tuli pieni vaatekauppa, jossa silmiini pisti yksinkertainen kotelomekko vetoketjusomisteella: puolikas vetoketju oli kierretty pääntien ympäri ja koottu ruusukkeeksi rinnan päälle. En ehtinyt sovittaa saati ostaa mekkoa, mutta ajatus vetoketjun käyttämisestä vaateompelussa jäi muhimaan. Kun sitten syksyllä kaipasin jotain uutta juhlavaatetta, päätin kokeilla vetoketjulla koristelua. Mekon sijasta valmistin boleron, jotta valmis työ olisi monikäyttöisempi.



Kaavan boleroon tein omasta puvun peruskaavasta, joka on ollut jokseenkin sopiva kouluajoilta. Tein lakanakankaalle proton, jonka sovitin ja tein tarvittavat muutokset. Vetoketjua pyörittelin aika monta kertaa, ennenkuin se alkoi näyttää sopivalta koon ja korkeuden puolesta. Boleron reunat huolittelin vinonauhalla, samoin kuin vetoketjun ”kierrettävän” osuuden. Vetoketjuruusukkeen ompelin kiinni miehustaan käsin muutamalla pistolla, jotta ompeleesta tuli mahdollisimman huomaamaton.

Boleron materiaalina oli musta puuvillasatiini; helppo ja siisti kangas ommella. Joskin nuken päällä bolero näyttää hieman ryppyiseltä, liekö ollut laiska silittäjä.. Työ valmistui yhdessä illassa, sillä apuna oli peruskaava sekä ommeltavaa melko vähän.