Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu paketissa

Huh, jouluruoat alkavat vihdoin olla lopussa ja pian siirrytään uuden vuoden puolelle. Vietin todella mukavan joulun perheeni kanssa ja pääsin kuin pääsinkin tekemään pieniä käsitöitä vielä ennen aattoa. Osa joulupaketeista valmistui vasta joulupäivänä, sillä pääsin viettämään joulua tänä vuonna useammassakin osoitteessa. 

Joulukorteissani esiintyivät tänä vuonna Pinterestin innoittamat hama-helmistä askarrellut jouluiset kuviot. Lumihiutaleita, joulukuusia, lahjapaketteja jne. Tein myös parit lahjakortit samalla idealla. Ei ehkä kaikista aikuisimmat kortit, mutta taisivat sopia tyyliini aika hyvin ilahtuneista kommenteista päätellen.



Joulupaketteihini päätyi tänä vuonna useammatkin pyyhesetit. Näistä olenkin esitellyt kuvia ja työvaiheita jo kyllästymiseen asti, mutta vielä kerran mainitsen sen, miten siistejä ja pehmeitä kirjonnoista tulee, kun käyttää veteenliukenevaa tukikuitua sekä kirjonnan alla että päällä. Esimerkiksi Inspiran Aqua Magic, joka on vähän paksumpaa tukikuitua, toimii todella hyvin froteen kanssa. Ainoa huono puoli veteenliukenevien kuitujen kanssa on se, että kirjonnat pitää ehtiä pesemään ennen lahjan antamista, joten minun aikatauluillani hiustenkuivaajalle riitti puuhaa useampana päivänä...



 




Joulukalenterin lisäksi pääsin tekemään poikakaverilleni oman joulusukan, jatkoksi pari vuotta sitten koko perheelleni valmistamilleni sukille. Joulun ihmeeni taisi olla se, että löysin saman villakankaan ja metalliset purjerenkaat aatonaattona vain muutamassa minuutissa, vaikka olin varautunut kääntämään koko työhuoneeni ympäri.






Kirjontojen lisäksi annoin lahjakorttina siskolleni makuuhuoneen verhot, ja ne saatiin (onneksi) jo välipäivinä valmiiksi. En kyllä lahjaa antaessani tullut ajatelleeksi, että heidän huonekorkeutensa taitaa olla lähempänä kolmea metriä ja ikkunoitakin oli kaksi, joten ommeltavia metrejä kertyikin aika hurja määrä. Huoneen ilme kyllä muuttui tosi paljon ja pellavaverhoista tuli tosi näyttävät, eli verhot olivat oikein onnistunut lahja. Verhoista tuli nyt aluksi vähän pitkät, koska niistä lähtee pesussa pituutta pois, mutta eivätpä nuo näytä huonoilta pitkinäkään.



Ei pelkästään aikatauluni, vain myös suunnittelun takia annoin joululahjaksi vielä yhden ompelulahjakortin: siskoni poikaystävä saa toivomansa kauluspaidan suht samalla kaavalla kuin lankonikin viime keväänä. Tätä en olisi osannut tehdä itsekseni, joten nyt tammikuun aikana on sovittava Visan kanssa treffit kangaskauppaan ja tehtävä tarkat suunnitelmat. Peukut pystyyn, että Koon paidan kaavat ovat vielä tallessa ja löydettävissä työhuoneestani. Oppisinkohan jo ensi vuonna pitämään tavarani paremmassa järjestyksessä, nyt kun koulukin on vihdoin ohi ja arjen pitäisi ainakin teoriassa tasoittua?

maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulun odotusta

Enpä muista koska olisin odottanut joulua näin paljon - en lahjojen tai jouluruokienkaan takia, vaan loman ja rauhoittumisen vuoksi. Syksyni on mennyt todella tiiviisti opiskelujen parissa, mutta loppu häämöttää nyt jo parin viikon päässä. Kotini ja työhuoneeni ovat kuin pommin jäljiltä, mutta mielessä alkaa vähitellen pyörimään tenttien sijasta jouluvalmistelut ja tietysti erilaiset käsityöt.
 

Olen jo monena vuonna suunnitellut tekeväni jonkinlaisen joulukalenterin esimerkiksi kirjomalla, mutta en ole viitsinyt tehdä sellaista vain itselleni. Nyt päätin yllättää poikaystäväni ja tehdä hänelle kiitokseksi kaikesta syksyn aikana saamastani tuesta joulukalenterin, jonka pieniin taskuihin mahtuu pieni yllätys jokaiseen aamuun aina aattoon asti.






Projekti päätyi sarjaan "näyttää yksinkertaiselta, mutta tekeminen viekin yllättävän paljon aikaa", sillä halusin tehdä taskuista melko isot ja huolitellut joka puolelta. Päädyin muutamien kokeiluviikkausten jälkeen tekemään kalenterin yhtenäisestä noin 60 x 150 cm kankaasta, jonka laskostin niin, että siihen syntyi neljä riviä taskuja. Samalla kirjottujen numeroiden nurjat puolet jäivät myös piiloon eikä kalenterista tarvinnut huolitella kuin sivut.





Tein kirjonnat melko yksinkertaisella mutta mielestäni aika hauskalla Curlew -fontilla, ja korkeutta numeroille tuli 5 cm. Taskut olivat noin 9 x 11 cm, joten reunoille jäi vähän tilaa ja numeroiden kohdistaminen oli helpompaa. Vedin taskujen kohdalle aika ronskit merkinnät liidulla, jonka pyyhin lopuksi pois, ja vielä nuppineuloilla laput, joissa luki mikä numero tulee mihinkin (sekalaiseen järjestykseen).

Kalenterista tuli yksinkertainen mutta toimiva ja tyylikäs, ja ensimmäisestä taskusta löytyi jo pieni paketti. Toivottavasti tämä tonttu muistaa täyttää taskuja ja pääsee vihdoin nauttimaan joulun odotuksesta!





P.S. Tikatan Facebook-sivuilla on myös hauska joulukalenteri, kannattaa käydä kurkkaamassa!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Leeville

Ystävilleni syntyi heinäkuun alussa hurmaava pieni poika, ja pääsin tapaamaan hänet vain parin viikon ikäisenä.  Vein silloin hänelle neulomani tossut, josta en kuitenkaan tajunnut ottaa kuvia, mutta kun minulle selvisi hänen nimensä, totesin, että enköhän ehdi ompelemaan ja kirjomaan hänelle jotain, josta saan napsittua kuvatkin.

Pari muutakin ideaa odottaa toteutusta, mutta kokeilin ensimmäiseksi tehdä nimikoidun tuttinauhan. Enpä ole ikinä aiemmin tehnyt vastaavaa, joten etsin netistä muutamat vinkit nauhan pituudesta ja lähdin sitten kokeilemaan. 

Materiaaliksi valitsin 25mm leveän puuvillanauhan (matonkanttausnauhaa), johon kirjonnasta tulisi riittävän napakka ja joka sopisi noin 20mm leveään metalliklipsuun. Tein nimikoinnista (etu- ja sukunimi) 10mm korkean, jotta nauhaan jäisi vielä hyvät saumanvarat, ja se vaikutti ihan hyvältä koolta.


Muistutuksena muuten kirjontakuvioiden ominaisuuksien tarkastelu ilman 6D- ohjelman avaamista: kun tiedostoa klikkaa oikealla korvalla, pääsee avaamaan "Ominaisuudet" valikon ja sen takaa "Embroidery" -välilehden. Sieltä näkee hyvin tarkasti kuvion ominaisuudet, joten jos esimerkiksi haluaa tehdä samanlaisen kirjonnan pienillä muutoksilla pariin kertaan, saa tuolta kurkattua nopeasti esimerkiksi käytetyn fontin tai mitat. Ainakin itse menen helposti sekasin kaunofonteissa, joten tuolta on hyvä käydä lunttaamassa, että millä kaunolla on tullut tehtyä mitäkin.


En ole kirjonut nauhalle moneen vuoteen, mutta hyvällä tuella se onnistui tosi hyvin. Laitoin kehälle pari kerrosta tukikuitua, ja sitten liimaspraylla ja harsinnalla nauha kiinni kuituihin.  


Kirjonta syntyi hujauksessa, ja aloin sitten miettimään nauhan ompelua. Tikatasta löytyi hauskaa futis-nauhaa, jonka ompelin nauhan toiselle puolelle ja sitten vasta molemmat puolet yhteen: nauhasta tuli kaksinkertainen, jotta kirjonnan nurja puoli jäi piiloon ja nauhasta tuli muutenkin riittävän napakka.


Nauhan toiseen päähän ompelin henkselisolkenakin tunnetun metalliklipsun, jolla nauhan saa siis kiinni vaatteeseen, ja toiseen päähän pienen silikonikuminauhalenkin tuttia varten. Se tuntui kaikista kestävimmältä ja huomaamattomimmalta vaihtoehdolta, kun en tähän hätään saanut hankittua sellaisia "oikeita" kumirenkaita tuttia varten.



Vaikka tämä oli vähän kokeiluluontoinen projekti, nauhasta tuli mielestäni tosi söpö, ja eiköhän sille löydy käyttöä sitten kun tutti tulee aktiivisempaan käyttöön. Nyt täytyy vain sopia treffit pienen hurmurin kanssa, jotta saan paketin toimitettua.


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Koordinaatit kuntoon

Kesän mökkikausi alkoi osaltani juhannuksena, ja sateinen viikonloppu kului muun muassa uusia tekstiilejä ommellen. Siskoni uuden saunan pukuhuoneeseen oli hankittu vuodesohva, jolle haluttiin tehdä itse sopiva päällinen.  Koska sohva oli jo viety mökille, otin ompelukoneeni mukaan ja teimme päällisen siellä, jotta sitä saatiin soviteltua ompelun edetessä.


Kankaan leveys oli noin 140cm, joten reilu 160cm leveään sohvaan (plus alavarat) piti yhdistää kaksi pituutta kangasta. Kuvion kohdistaminen vei aikaa, mutta onnistui hyvin. Meillä oli silitysrauta mukana, muttemme käyttäneet sitä välisilityksissä (villakangas käyttäytyi muuten niin hyvin), ja alemmassa kuvassa näyttää siltä, että kohdistus olisi mennyt pieleen: sauma pitää vain silittää kunnolla auki, niin kuvio jatkuu todella siististi.



En raahannut kirjovaa ompelukonetta mukaan mökille, mutta siellä heräsi idea pienestä kirjontatyöstä, jonka äitini halusi päämökin eteiseen: mökin koordinaatit siististi kehystettynä. Kokeilin pitkästä aikaa 6D Premier -ohjelman ristipistosovellusta, ja sillä syntyikin aika helposti siistit fontit.


6D Cross Stitcher -sovelluksella voi valita esimerkiksi valokuvan, jonka mukaan tekee ristipistot, mutta kokeilin tällä kertaa täysin tyhjää pohjaa, johon aloin itse luomaan tikkejä. Karttasovellukseksta tarkistetut koordinaatit oli helppo kirjoa yksinkertaisiksi tikkukirjaimiksi. Kehän koko oli 120x120mm, ja reunoille jäi tyhjää tilaa.



Kirjoin kuvion hieman reilummalle kankaalle, sillä äitillä on kuulemma mökillä ylimääräisiä kehyksiä: ylimääräisen kankaan voi leikata sitten pois, kun kehyksen koko varmistuu.


Helppo ja yksinkertainen työ, mutta mielestäni todella onnistunut! Jopa kranttu lankoni näki kuvan tästä ja oli tykännyt, vaikkei ehkä kelpuuttaisikaan tällaista omaan mökkiinsä.. 



maanantai 30. maaliskuuta 2015

K:n paita

Maaliskuun alussa juhlittiin siskoni poikaystävän kolmekymppisiä. K on tunnettu "hieman" krantusta tyylistään, joten sopivan lahjan keksiminen hänelle ei ollut kovin helppoa. Olimme siskoni kanssa katselleet hänelle mökkikäyttöön perinteistä metsurinpaitaa, sellaista puna-mustaruutuista, mutta emme olleet edenneet ostamiseen saakka. Reilua viikkoa ennen juhlia muistin ideamme, ja totesin siskolleni, että mikäli Eurokankaasta löytyisi sopivaa kangasta, voisin ommella sellaisen paidan itse. Samalla viikolle oli tiedossa vaikka mitä muita kiireitä, joten salaa toivoin, ettei kangasta löytyisi, mutta Eurokankaan palalaarissa odotti pala juuri oikeaa laatua ja vielä oikea määrä, joten enpä voinut muuta kuin ostaa kankaan ja aloittaa kaavoittamisen. Äitini kävi siskoni ja K:n luona ja nappasi sieltä salaa lainaan yhden paidan, josta sain hieman mittoja, mutta muuten piirsin paidan kaavat pitkästä aikaa itse.



Kaavoitus on kyllä kivaa silloin, kun on aikaa ja mahdollisuus tehdä kunnon proto ennen varsinaista työtä, mutta onnistuin kaavoissa nytkin ihan hyvin. Tein paidasta hieman mallipaitaa isomman, sillä saumoista on helpompi ottaa sisään kuin lähteä suurentamaan koko paitaa, ja koska tämän flanellipaidan alle on tarkoitus mahtua toinenkin paita, sai se olla hieman väljempi.


Tein etu- ja takakappaleen kaavat ensin, sillä halusin brodeerata jotain paidan niskaan (sisäpuolelle) muistoksi syntymäpäivistä, joten paita piti saada tiettyyn pisteeseen brodeerausta varten. K:ta kutsutaan vahinkoalttiudensa takia Hupperoksi, joten paitaan ikuistui tämä lempinimi ja syntymäpäiväjuhlien päivämäärä. Etu- ja takakappaleeseen ompelin myös mustat tereet hartiasaumoihin, niitä varten lainasin Tikatasta terejalan.



Kirjonnan jälkeen suunnittelin hihat ja lopuksi kaulukset ja hihojen mansetit. Hihojen kanssa jahkailinkin pitkään, että minkälaiset halkiot rakennan niihin, mutta onneksi olen säästänyt kouluaikaiset monisteeni, joista löysin viisikantahalkion perusohjeen. Kaulusten aukisilittämisessä apuna oli opiskeluaikoinani poikaystäväni tekemä silityspuu, joka on kyllä aivan ehdoton kaulusten kulmien siistimisessä.



Onnistuin ihme kyllä ompelussa niin, etten joutunut kertaakaan ratkomaan mitään, mutta tahti olikin välillä turhan hidas. Paita kuitenkin valmistui paria päivää ennen itse juhlaa, joten tässä taisi syntyä uusi ennätys! Napinlävet ja napitkin ompelin koneella, ja tein vielä vasemmalle puolelle läppätaskun ja sen reunaan kuminauhalenkin, johon saa pujotettua vaikka timpurin kynän mökin työprojekteja ajatellen. Tästä paidasta taisi tulla ennätyspaita siinäkin mielessä, että käytin ompelussa todella montaa erilaista paininjalkaa.



Paita onnistui kyllä yli odotusteni, myös koon puolesta, mutta saatan kaventaa sitä jossain vaiheessa lisää - katsotaan ensin miltä se vaikuttaa käytössä. Kaavat on tallessa, joten saattaa olla, että pääsen tekemään vielä lisää paitoja K:lle, mutta seuraavalla kerralla sovin mielelläni sovitusaikoja ja teen suunnittelua yhdessä. Oli kiva huomata, ettei kaikki opitut taidot ole vielä unohtuneet, mutta täytynee jatkossa tehdä tällaisia isompia vaateprojekteja vähän useammin kuin vuosien tauolla, niin ei mene tuntikausia yksinkertaisinkien saumojen suunnitteluun. Onneksi lahjan saaja on erittäin tärkeä osa perhettäni ja piti paidasta, joten kaikki kuluneet työtunnit olivat vaivan arvoisia.


keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulun kirjontoja

Taulun lisäksi ehdin tekemään jouluksi pari muutakin kirjottua pakettia, ja yksi kirjonta on vielä suunnitteilla siskoni uuteen kylpytakkiin. Sitä en uskaltanut nimikoida ennen sovitusta ja varmistusta siitä, että valitsemani väri oli hänelle mieluisa. Ystävilleni Iidalle ja Juholle tein melko perinteiset brodeeratut pyyhkeet, mutta niille löytyykin aina käyttöä.


Lankoni Lauri on erittäin innokas ruoanlaittaja, mutta siskoni vinkkasi, ettei hänellä ole kunnollista essua. Halusin keksiä essuun jonkin jekun, ja muistinkin juuri ennen joulua tehneeni kerran vuosia sitten "Top Chef" -aiheisen essun eräälle tutulle asiakkaalle. En tietenkään löytänyt tuota silloin tekemääni kuviota enää mistään, mutta eipä siinä kauaa kestänytkään kun uusi versio oli jo valmiina.

Käytin kuvion valmistelussa netistä löytämääni logoa ja 6D Design Creator -toimintoa. Tällä olen tehnyt aiemminkin erilaisia kuvioita, joten systeemi oli jo hyvinkin tuttu.





Essun ompelin napakasta tummanharmaasta puuvillakankaasta, ja kuvion värit pidin hyvin lähellä alkuperäisiä harmaita ja oranssia. Pingotin kehälle irtirevittävää, mustaa tukikuitua ja kiinnitin essun siihen liimaspraylla ja harsinnalla.
 


Essun malli on melko yksinkertainen, mutta todella toimiva: kiinteiden nyörien sijaan essun pään lenkki sekä solmiamisnarut ovat samaa, 25mm leveää matonkanttausnauhaa, joka kulkee "kädenteillä" leveissä nauhakujissa. Näin essu on helposti säädettävissä käyttäjänsä koon mukaan, eikä narut ole liian pitkät. 



Essu näyttää sovitusnukkeni päällä hurjan pitkältä, muttei onneksi ollut liian pitkä Laurille. Parempi vaan, että vauhdikkaassa ruoanlaitossa essu suojaa kokkia lähes päästä varpaisiin.