torstai 14. kesäkuuta 2012

Lintutyyny


Olen jostain syystä kerännyt viime aikoina ympärilleni paljon lintuaiheisia vaatteita, tauluja, koruja ja kodintekstiilejä. Linnut ovat usein hauskannäköisiä (hyvin yksinkertaisinakin) ja sopivat erilaisiin paikkoihin. Törmäsin Pfaffin kuviokokoelmaan Cutwork and more (443), jossa oli hieno lintuaiheinen leikekirjontakuvio, ja tietysti ihastuin siihen. Vaikka kuvio on suhteellisen pieni, n.13x22cm, päätin tehdä siitä koristetyynyn.

Lintukuvio on alarivissä, toinen oikealta
Leikekirjontaa olin kokeillut jo cutwork-koristetyynyn kirjonnassa, joten työvaiheet olivat tutut. Kuvion värilistassa näkyy punaisena, keltaisena, vihreänä ja sinisenä erilaiset cutwork-neulat. Kone neuvoo siis niiden vaihtamiseen samalla tavalla kuin langan värienvaihdot. Neuloja on erisuuntaisia, jotta niillä voi leikata minkä tahansa kuvion irti kankaasta.


Käytin kirjottavana materiaalina melko ohutta (1,5mm) askarteluhuopaa. Tuin kankaan paksulla tukikuidulla, jotta leikkuuneulat toimisivat hyvin. Ensin kone kirjoi irtileikattaviin lehtiin lehtiruodit, ja vahvisti kuvioiden reunat irtileikkausta varten. Sen jälkeen, leikkaava neula kerrallaan, kone nakutti lehdet irralleen. Lehdet voi halutessaan ommella takaisin koristeiksi valmiiseen työhön.


Kun lehtien aukot olivat valmiina, työn alle tuli kiinnittää veteenliukeneva tukikalvo, jotta lehtiaukkojen kohdalle tulisi tehtyä uudet lehtiruodit tavallaan tyhjän päälle. Tukikalvo kiinnittyi työhön harsintapistoilla, jotka kone teki koko kuvion ympäri.


Tämän vaiheen jälkeen jäljellä olikin "vain" kuvion kirjominen valmiiksi. Kuviossa tosin oli toistakymmentä tikkiä, joten se veikin hetken.. Kuvio on yksivärinen, joten kone sai tikata työtä rauhassa ilman värinvaihtoja, ja pystyin itse tekemään samalla muuta.


Kun kirjonta oli valmis, jäljellä oli työn siistiminen, veteenliukenevan kalvon peseminen pois lehdistä sekä irtileikattujen lehtien kiinnittäminen takaisin työhön. Samalla suunnittelin työn ompelemista valmiiksi tyynyksi. Tukikalvon liuottaminen pois onnistui todella siististi käyttämällä sumutepulloa: koko työtä ei tarvinnut kastella ja pelätä kalvon sotkevan huovan.


Nurjalta puolelta näkee hyvin työvaiheet ja käytetyt materiaalit: harmaa huopakangas on ensin tuettu mustalla tukikuidulla, ja cutwork- vaiheen jälkeen alle harsittiin veteenliukeneva, paksu kalvo. Tukikalvo oli  hieman kuvioita isompi, jotta sitä oli helpompi pitää aloillaan harsinnan alkaessa.

Sommittelin irtolehdet takaisin kuvion yhteyteen, ja kiinnitin ne vain parilla pistolla alareunoistaan kiinni, jotta ne erottuisivat tyynystä paremmin. Ompelin työhön "kehyksen" hieman tummemmasta huovasta, samoin kuin tyynyn toisen puolen. Vaikka tyyny ei ole kovin helposti pestävissä ts. ei oteta usein pois sisätyynyn päältä, ompelin tyynyyn piilovetoketjun.



Valmis työ on kyllä yksi onnistuneimmista ompelutöistäni. Vaikka kuvio oli valmis, sain tehdä työstä omannäköiseni materiaali- ja värivalinnoilla, sekä esimerkiksi lehtien asettelulla. Se onkin mielestäni tärkeää käsitöissä: vaikka käytettävissä on valmista materiaalia ja erilaisia ideoita, pidän siitä että työhön saa myös oman jälkensä ja voi olla varma, ettei toista vastaavaa tule missään vastaan.





keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Jakkara


Mosaiikkeja harrastava tätini oli tehnyt hauskan keittiöjakkaran koristelemalla valmiit portaat värikkäillä mosaiikeilla. Ikeasta hankittu porras oli kuulemma kivan kokoinen työ, sillä sen sai tehtyä kahdessa osassa, ja portaat oli helppo tehdä pöydän ääressä ennen jakkaran kokoamista. Otin jakkaran portaat itselleni mukaan mökillä tehtäväksi, joskin mukaan pakatut kymmenet kilot mosaiikkeja romuttivat ajatuksen näppärästä matkatyöstä..

Isompi porras ennen saumausta

Kuvioiden inspiraationa oli erilaiset siniset mosaiikit sekä Kuolimo-järvi, jonka rannalla mökkimme on. Halusin kuvata veden pintaa, jonka välillä rikkoo pisara, tai ötökät. Pidän ympyröiden ja kaarien tekemisestä mosaiikeilla, joten hahmottelin ensin portaisiin erivärisistä kiiltävistä lasimosaiikeista ja mattapintaisista keramiikkapaloista sopivia väriyhdistelmiä ja aloitin kaarien teon alanurkasta. Alunperin suunnittelin ylemmän portaan kuvan mukaiseksi, mutta valmiissa jakkarassa käänsin sen ympäri.



Pienempään portaaseen tulikin enemmän toimintaa: halusin tehdä enemmän ympyröitä, joten taustasta tuli suora. Tässä värien valitseminen oli hankalampaa, sillä en halunnut samaa väriä olevan liian paljon lähekkäin. Kuvassa näkyvät punaiset zag-zag -pihtini, jolla saa leikattua lasimosaiikkeja todella kätevästi. Toinen suosikkivälineistäni on kapeat pinsetit, jolla liimattuja paloja saa hieman siirreltyä ja tarvittaessa nypittyä pois huonosta paikasta.


Saumauslaastin väri oli melko vaalea, sillä halusin palojen erottuvan hyvin taustasta. Jakkaran kokoaminen oli helppoa, ja lopuksi maalasin työn mustalla kalustemaalilla. Mietin pitkään, maalaanko jakkaran siniseksi vai mustaksi, mutta musta oli ehdottomasti paras ratkaisu: mosaiikki erottuu tummasta rungosta paremmin, ja aluksi valitsemani mustat, kiiltävät lasimosaiikit sopivat paremmin kuvioiden kehykseksi.