Joulun kirjontoja

Taulun lisäksi ehdin tekemään jouluksi pari muutakin kirjottua pakettia, ja yksi kirjonta on vielä suunnitteilla siskoni uuteen kylpytakkiin. Sitä en uskaltanut nimikoida ennen sovitusta ja varmistusta siitä, että valitsemani väri oli hänelle mieluisa. Ystävilleni Iidalle ja Juholle tein melko perinteiset brodeeratut pyyhkeet, mutta niille löytyykin aina käyttöä.

Lankoni Lauri on erittäin innokas ruoanlaittaja, mutta siskoni vinkkasi, ettei hänellä ole kunnollista essua. Halusin keksiä essuun jonkin jekun, ja muistinkin juuri ennen joulua tehneeni kerran vuosia sitten "Top Chef" -aiheisen essun eräälle tutulle asiakkaalle. En tietenkään löytänyt tuota silloin tekemääni kuviota enää mistään, mutta eipä siinä kauaa kestänytkään kun uusi versio oli jo valmiina.

Käytin kuvion valmistelussa netistä löytämääni logoa ja 6D Design Creator -toimintoa. Tällä olen tehnyt aiemminkin erilaisia kuvioita, joten systeemi oli jo hyvinkin tuttu.

Essun ompelin napakasta tummanharmaasta puuvillakankaasta, ja kuvion värit pidin hyvin lähellä alkuperäisiä harmaita ja oranssia. Pingotin kehälle irtirevittävää, mustaa tukikuitua ja kiinnitin essun siihen liimaspraylla ja harsinnalla.
 

Essun malli on melko yksinkertainen, mutta todella toimiva: kiinteiden nyörien sijaan essun pään lenkki sekä solmiamisnarut ovat samaa, 25mm leveää matonkanttausnauhaa, joka kulkee "kädenteillä" leveissä nauhakujissa. Näin essu on helposti säädettävissä käyttäjänsä koon mukaan, eikä narut ole liian pitkät. 

Essu näyttää sovitusnukkeni päällä hurjan pitkältä, muttei onneksi ollut liian pitkä Laurille. Parempi vaan, että vauhdikkaassa ruoanlaitossa essu suojaa kokkia lähes päästä varpaisiin.

Philipille

Ystävilleni syntyi helmikuussa maailman suloisin poikavauva, ja nyt joulun myötä sain tehtyä heille muistoksi taulun pikkuprinssin syntymäpäivästä ja -mitoista. Idea heräsi nähtyäni netissä monia erilaisia syntymätauluja, joissa oli leikitelty erilaisilla fonteilla, ja halusin kokeilla miltä idea näyttäisi kirjottuna.

Suunnittelin työn 6D:n Photo Stitch -toiminnolla sekä erilaisia fontteja yhdistellen. Tein hänen kasvokuvastaan siis kirjontakuvion, ja lisäsin työhön Philipin kaikki nimet, syntymäajan ja -mitat sekä koristeeksi muutamia 6D-ohjelman ilmapalloja, tuomaan kuvaan vähän väriä.

Suunnittelin kuvion täyttämään 260x200mm kehän. Fontit tein parilla eri värillä, kasvokuva oli yksivärinen ja ilmapalloihin tuli muutamia sinisen ja turkoosin sävyjä.

Valmiin työn kehystin tauluksi, mutta vastaavan työn voisi tehdä vaikka tyynyksi tai osaksi tilkkupeittoa. Työstä tuli mielestäni todella kiva, ja tosiaan perinteisen printin sijaan taulua katsellessa tajuaakin sen olevan kangasta. Myös lahjan saajat olivat ilokseni erittäin otettuja paketista, joten täytyy laittaa tämä idea talteen seuraavia vauvoja varten. Philip kyllä vienee söpöimmän vauvan tittelin vielä vuosien ajan..

Kohti joulua

Tänäkin vuonna joulu tuntuu lähestyvän turhan nopeasti - tälle viikolle asti on riittänyt opiskelukiireitä ja töitä, mutta nyt viikonloppuna pääsen vihdoin paneutumaan jouluvalmisteluihini. Kuvittelin vielä kuun alussa olevani ajoissa liikenteessä, kun ompelin joulupöytäliinoja valmiiksi, mutta ne jäivätkin ainoiksi "ajoissa" tehdyiksi valmisteluiksi. Onneksi jouluun on vielä monta päivää - ja yötä - joten tässähän ehtii vielä tekemään vaikka mitä!

 

Pöytäliinojen ompelussa ei ollut mitään muuta  ihmeellistä kuin Pfaffin tuttu yläsyöttäjä: ompelen usein pitkätkin käänteet niin, etten käytä nuppineuloja vaan silitän yksinkertaisen taitteen, ja käännän ommellessani sen vielä päärmeeksi. Kun ommeltavia metrejä oli toistakymmentä, en voinut muuta kuin ihastella yläsyöttäjän jälkeä, sillä saumat tulivat todella siisteiksi ja päärmeet pysyivät kohdillaan täydellisesti. Pitkän suoran ompeleminen on aika tylsää hommaa, mutta siinä kyllä osasi arvostaa tuota yläsyöttöä.

 

Nyt alkuviikolla havahduin postien aikatauluihin ja totesin, että mahdolliset joulukortit on lähetettävä torstaina tai ei ollenkaan, joten creativeni nakutti pitsejä keskiviikkoillan, samalla kuin itse luin tenttiin. Lähetin tänä vuonna aika vähän kortteja, lähinnä sellaisille sukulaisille joita en tapaa jouluna, joten ajattelin panostaa kortteihin hieman tavallista enemmän. Ihastuin viime jouluna käyttämääni lintu-pitsikuvioon niin, että päätin tehdä niitä yksinkertaisen valkoisena ja lähettää korttipohjaan kiinnitettynä, jotta vastaanottaja saisi siitä joulukoristeen. Täytin 260x200mm kehän linnuilla ja laitoin koneen töihin...
 

Koska kuviot olivat kaikki samalla värillä, kone hihkasi välillä alalangan vaihtamisesta, mutta muuten se teki töitä itsekseen. Kehään mahtui yhteensä seitsemän lintusta.

Kirjoin linnut siis veteenliukenevalle tukikuidulle, Insipiran Aqua Magicille. Huuhdoin valmiit pitsit melko kevyesti, jotta kuivuessaan ne jäisivät vähän jäykiksi.

Kiinnitin yön yli kuivuneisiin lintusiin ohuen metallilangan ripustuslangaksi ja laitoin sen teipillä kiinni paksuun pahviin, jottei lintu lytisty postissa. Tämä parvi lähti siis eilen matkaan, mutta teen näitä vielä lisää annettavaksi niille, kenet tapaan joulunpyhinä. Suunnitelmissani on muitakin kirjontoja ennen aattoa, joten creative pääsee taas tekemään pitkää päivää...

Pienet siilit

Vielä ennen jouluvalmisteluja pääsin kirjomaan jotain aivan muuta: pienen bodyn ja myssyn siskoni ystävän vielä syntymättömälle vauvalle. Koska siskollani ei ollut tiedossa, onko vauva tyttö vai poika, kirjonnan piti olla molemmille sopiva, ja koska siskoni ruokkii ja hoitaa ahkerasti pihallaan vierailevia siilejä, päädyimme kirjomaan vauvan settiin siilit. Hanna´s ABC -kokoelmasta löytyneen siilin olinkin kirjonut aiemmin siskolleni lahjaksi tekemääni pussukkaan.

 

Pienen bodyn ja myssyn pingottaminen kirjontakehälle olisi ollut liki mahdotonta, joten pingotin veteenliukenevaa tukikuitua kehälle ja kiinnitin tekstiilit niihin liimaspraylla ja harsinnalla. Käytin veteenliukenevaa tukea, jottei kirjonnoista tule liian jäykät ja karkeat.

 

Valmiista kirjonnoista leikattiin ylimääräiset tukikuidut irti, ja body ja myssy pestiin ennen loppusilitystä ja paketointia. 

Setistä tuli kieltämättä aika söpö, ja lahjan saajan on kyllä helppo arvata, keneltä paketti on. Tällainen kirjonta oli tosi nopea valmistaa, pesua lukuunottamatta, joten näin saa tehtyä todella kivat ja persoonalliset lahjat vaikka vielä juhlia edeltävänä päivänä. Nyt kun tämä työ on paketissa, pääsen paneutumaan jouluisempiin käsitöihin ja kirjontoihin - tässähän on vielä vaikka kuinka monta yötä jouluun..

Ritulle

Mummoni käly, Ritva, täytti reilu viikko sitten kunnioitettavat 80 vuotta. En valitettavasti itse päässyt mukaan onnittelureissulle, mutta vanhempani veivät päivänsankarille äitini kanssa valmistamani paketin. Koska Ritva on jo vuosien ajan antanut kotoaan ja mökiltään erilaisia aarteita eteenpäin minulle ja muulle perheelleni, halusimme antaa lahjaksi jotain käytettävää: päädyimme tekemään ja brodeeraamaan pussukan, joka täytettiin laadukkaalla kosmetiikalla.

Päädyimme kangasvalinnassa Ikean napakkaan ja kuviolliseen puuvillaan, sekä yksiväriseen, beigeen Marimekon laukkukankaaseen. Beigeen kankaaseen kirjoimme sankarin lempinimen sekä "80 v". Fontiksi valitsimme 6D -ohjelmasta, itse asiassa ensimmäistä kertaa kokeilemani, kaksivärisen fontin Ivy 2c 15-60mm. Totesimme tämän hieman erikoisemman fontin sopivan hyvin lyhyen tekstin kirjomiseen, ja valitsimme sen värit melko läheltä ohjelman suosituksia.

Ensimmäisestä väristä ei vielä olisi arvannut, että mikä teksti kankaalle syntyy...

 

...mutta toinen väri täydensi kuvion melko selkeäksi. Kangas oli melko paksua, joten tarkkaan katsottaessa kirjonnan reunat eivät olleet aivan täydelliset, mutta kaiken kaikkiaan tekstistä tuli todella siisti ja hyvin luettava.

Ompelin pussukan perinteisellä tavallani, eli ensin sisä- ja ulkopuoli valmiiksi, sitten niiden yhdistäminen yläreunoistaan ja lopuksi reunan huolittelu nauhalla. Tähän pussukkaan käytin 25mm leveää matonkanttausnauhaa, jonka olen joskus hankkinut Tikatasta. 

Valmiista pussukasta tuli tarkoituksella melko korkea, jotta sen reunan voi taittaa kuvan mukaisesti. Tästä syystä brodeerauskin tuli melko alareunaan, jottei se jäisi mahdollisen käänteen alle. Kuvio on kuitenkin pussukan kokoon nähden suht pieni, joten sen saa piiloonkin. Pussin pohjan halkaisija on noin 30cm, joten sinne mahtuu hyvin vaikka mitä. Tehtailimmekin samanlaisia pusseja siskoni kanssa joululahjoiksi pari vuotta sitten, mutta katsotaan mitä keksimme tälle vuodelle..
 

Lisää tyynyjä

Innostuinpa tekemään lisää tyynyjä, joskin ompeluseuraksi saapunut äitini päätyi nappaamaan koko satsin mukaansa vanhempieni makuuhuoneeseen. No, tyynyjä oli kiva tehdä ja materiaaleja jäi vaikka toiseenkin satsiin!

Vanhempani ovat muutamia vuosia sitten tuoneet matkoiltaan tuliaisiksi upeita silkkejä, jotka ovat odottaneet päätymistä käsittelyyni, esimerkiksi juhlavaatteiksi. Totesimme kuitenkin äitini kanssa tänään, että eivät ne kankaat laatikoissa jalostu, joten otimme kaikki silkit esiin ja aloimme suunnittelemaan niistä tyynyjä.

Perinteisen piilovetoketjun sijasta halusin kokeilla jotain muuta systeemiä yhden tyynyn reunaan, ja päädyin tekemään hyvin näkyvän nappilistan isohkoilla neliönapeilla. creative 3.0:lla voi ommella sekä napinlävet että napit, joten muutaman mallinapinläven jälkeen hommassa ei mennyt pitkään. Tyynystä olisi muuten tullut tylsä, joten tämä ratkaisu sai siihen kivasti ilmettä.

Yhden tyynyn teimme simppelisti liituraitaisesta silkistä, joskin siihen saattaa vielä ilmestyä jokin kirjontakuvio. Emme nyt osanneet päättää, mitä siihen mahdollisesti tulisi, joten parempi antaa ideoiden kehittyä. Tyyny on kyllä hieno sellaisenaankin.

 Kolmanteen tyynyyn teimme jo tutun kaavan mukaisesti "Vintage postcard" -kuviokokoelmasta postiaiheiset kuviot ja tällä kertaa vanhempieni osoitteen. Nyt kuitenkin valitsimme kirjontalangaksi hyvin samanvärisen kuin mitä kangas oli, joten kuvio ei pomppaa silmille kaukaa katsottaessa. Äitini halusi tyynyyn myös lintuja, joten lisäsimme parit vintage-tiput postimerkkien kaveriksi.
 

Kokonaisuudesta tuli kieltämättä sellainen, että tyynyt löytäisivät minunkin kotoani paikan, mutta nämä pääsivät tosiaan parempaan kotiin ja saan hyvän syyn ideoida itselleni jotain muuta kivaa ommeltavaa. Kiitos vielä äiti seurasta ja avusta!

 

 

Blocks of Symmetry

Kuten olen aiemminkin täällä todennut, välillä tekee hyvää katsella "vanhoja" kuvioita uudelleen ja miettiä, keksisikö niistä jotain uutta. Pfaffin Blocks of Symmetry -kokoelmassa on paljon erityisesti tilkkuiluun sopivia kuvioita, ja kokeilin niitä kerran käsityömessuille tekemääni tunikaan. Nyt halusin kotiini jotain uutta, ja päädyinpä jälleen kerran suunnittelemaan sohvatyynyjä. Selasin läpi kuviokokoelmia, ja nappasin Blocks of Symmetry -kokoelmasta melko yksinkertaisen tikkikuvion, jonka ajattelin sopivan hyvin tummalle taustalle. Kankaaksi valitsin tummansinisen puuvillasatiinin, jota olen hamstrannut vuosia sitten Marimekon ysmystä.

 

Koska kuvio oli jaettu kahteen osaan, viritin kirjontaa varten endless -kehän, johon kankaan kiinnittäminen on helppoa ja siten kuvioiden kohdistaminen onnistuu mielestäni paremmin kuin tavallisella kehällä, jos kuvio on kehän kokoinen eli sitä ei voi hirveästi enää siirrellä kirjontakoneen näytöllä. Merkitsin kankaaseeni ensin keskikohdan, jonka sitten kohdistin kuvion keskikohtaan, ja sitten vasta kiristelin endless -kehän lukkoon.

Mielenkiintoisin vaihe kirjonnassa on mielestäni se, kun kuvio alkaa muodostua kankaalle: tiedän harvoin, mistä kohdasta kuvio alkaa tai miten se etenee, joten tuijottelen tätä vaihetta mielelläni. Tällä kertaa kuvion alkuun muodostui ilmiselvä batman-logo, mutta kuvio täydentyi nopeasti niin, ettei sitä harmikseni enää taida tunnistaa valmiista kuviosta.

Kuvio oli vain kaksivärinen, joten kone nakutti työtä paljon itsekseen ja oli melko nopeasti valmis. Ensimmäisen puoliskon valmistuttua piti näytölle hakea kuvion peilikuva, ja kohdistaa se jo kirjottuun osaan.

 

Kuvion kohdistaminen onnistui melko hyvin, joskin epähuomiossa kuvioiden alareunoihin jäi pieni rako - kohdistusmerkki oli kuvion yläreunassa, ja tarkistin sen lisäksi vain kuvion keskikohdan. Kangas oli kuitenkin hieman venynyt ensimmäisessä kirjonnassa, joten kuvion alareunaa olisi myös pitänyt hieman korjailla. Valmiissa työssä tätä virhettä ei onneksi huomaa kovinkaan helposti ja kuvion toinen reuna kohdistui liki täydellisesti.

Kunnon kamerani olikin jäänyt viime viikkoiselle reissulleni vanhemmilleni, joten jouduin tyytymään kännykkäkuviin ompelutyövaiheista. Ompelin tyynyyn piilovetoketjun, ja mallasin vielä sen jälkeen, että tyyny on symmetrinen - olin melko suurpiirteinen leikatessani kankaita kirjontaa varten.

 

Valmiista tyynystä tuli oikein onnistunut, vaikka ensin pelkäsin kuvion näyttävän kovin pieneltä isossa tyynyssä. Täytynee kirjoa tälle tyynylle pari kaveria, nyt kun kuvio on kertaalleen testattu ja hyväksi havaittu. Sain jokin aika sitten myös toiveen tehdä applikaatiotöitä ja kuvallisen ohjeen niihin, joten nyt saatuani oman tietokoneeni huollosta otankin haasteekseni suunnitella oman applikaatiotyön, vaikka toista tyynyä varten.