sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isille

Tänään tein pitkästä aikaa kirjontakuvion suunnittelua 5D-ohjelmalla niin, että kirjontakuvion pohjana oli itse piirtämäni kuva, tai oikeastaan teksti. Mikäpä muukaan olisi ollut aiheenani näin isänpäivänä kuin oma isini. Olen usein harmitellut, miten hankalaa isilleni tai miehille/pojille ylipäätään on keksiä (varsinkaan itsetehtyjä) lahjoja, mutta nyt tiesin melko pian, mitä olen tekemässä. 

Olimme hankkineet yhdessä äitini ja siskojeni kanssa isille uuden työhaalarin mökille metsätöitä varten, ja totesimme, että siihen sopisi nimikointi. Koska emme olleet varmoja haalarin sopivuudesta, päädyin kirjomaan tekstin erilliseksi merkiksi, jonka voisi sitten vain kiinnittää haalariin. Hienojen ja koristeellisten fonttien sijasta päätin kirjoittaa nimen omalla käsialallani, ja muokata siitä kirjontakuvion.



5D-kirjontaohjelman ExpressDesign Wizard on todella helppokäyttöinen toiminto omien kirjontakuvioiden tekemiseen. Valinta kerrallaan sovellus kysyy muun muassa haluttujen värien määrää, kuvion rajausta ja kiertämistä, taustavärin poistoa ja kirjonnan tikkityyppiä.

 
 
 
 

Ohjelmassa valmisteltu kuvio oli nyt valmis siirrettäväksi creative 3.0:aan kirjontaa varten. Kehäkooksi olin valinnut jo suunnitteluvaiheessa petite-kehän 80x80mm.



En kirjonut merkkiin sen kummempia reunoja, sillä en ollut itse nähnyt vielä haalaria, enkä ollut varma, miten merkki tulisi kiinnittymään siihen. Tein reunaan vain tiheän siksakin, jottei reunat ala rispaantumaan.


Haalari on nyt ojennettu ja se oli sopiva ja mieluisa, joten pääsen tikkaamaan merkin kiinni. Kuvassa merkki on väliaikaisesti kiinni nuppineulalla. 

Vaikka isini näyttää todellisuudessakin naurettavan paljon Mr.Beanilta, mainittakoon, että kuvassa hänellä on viime vuonna lahjaksi saamansa naamari. Se, että hän nappasi naamarin päähänsä ja ryhtyi poseeraamaan heti, kun sanoin tarvitsevani jonkin kuvan blogia varten, kertoo paljon hänen huumorintajustaan ja ainaisesta valmiudestaan olla avuksi minulle sekä siskoilleni. Isiltä olemmekin perineet välillä hieman hysteerisen huumorintajun, mutta myös oppineet todella paljon vastuullisuudesta ja asioiden hoitamisesta kunnolla. Luotan edelleenkin isiini lähes missä tahansa asiassa, tarvitsen sitten apua läksyjeni kanssa tai vaikka kyydin mihin tahansa menoihini. Isi on koko elämämme ajan ollut aina valmis siirtämään omat menonsa meidän tyttöjen takia, ja ilmeisesti sama linja jatkuu, vaikka minulla kuopuksellakin ikä lähentelee uhkaavasti kolmeakymmentä... Toivon, että tästä vanhetessanikin muistuttaisin isiäni edes jossain määrin kaikessa siinä hyvässä, jota hän minulle edustaa. Samaa näköä meissä jo onkin, sillä nuorempana minua kehuttiin "isäni näköiseksi pojaksi".

2 kommenttia:

  1. Oi miten kiva lahja. Ja parasta kirjoituksessasi on isin kehuminen. Monien pitäisi muistaa kehua ja kiittää läheisiään vielä kun he ovat kanssamme.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Kristiina! Näinhän se on, harvoin tulee kiitettyä saati kehuttua, vaikka joku olisikin sen ansainnut. Yritän itse parantaa tapojani ja vaikka sitten täällä blogissa kehua ympärilläni olevia ihmisiä :)

    VastaaPoista