Häähumua

Viime viikolla juhlittiin siskoni häitä, ja juhlat olivat kyllä elämäni parhaimmat. Morsiamen puvun lisäksi tein itselleni juhlamekon, joka tapani mukaan valmistui vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua.. Onneksi häitä vietettiin kahtena iltana, joten seuraavan päivän rientoon ja varsinaisiin juhliin sain tehdä kiireeni muilla syillä, sillä puku oli silloin valmiina edellisen illan illalliselta. 

Pyörittelin pitkään ideoita pukuani varten, mutta lopulta suunnitelma syntyi tekemäni pääkoristeen mukaan. Lontoon matkalta mukaani oli tarttunut materiaaleja fascinator- pääkoristeeseen, ja teimme siskoni kanssa molemmille juhlia varten pikkulinnuin koristellut "fasinaattorit" (morsian käänsi termin fasinaattoriksi, ja hän teki äidillemmekin todella tyylikkään fasinaattorin juhlia varten). Fasinaattorin pohja ja karkea nauha sekä värikkäät sulat olivat Lontoon tuliaisia, lintunen napattiin ovikranssistani ja on alunperin jostain askarteluliikkeestä.

 

Alunperin olin suunnitellut tekeväni kokonaan mustan mekon ja siihen värikkäät kirjonnat, mutta löysin jemmoistani fasinaattorin väreihin sopivaa, petroolin väristä taftia. Tein mekosta kaksivärisen, yläosasta tuli musta. Kaavat mekkoa varten syntyi lakanasta, jonka kääräisin ympärilleni ja äitini auttoi neulaamaan sen protoksi. Lyhyesti työvaiheet etenivät proton teosta ja sovituksesta kankaiden leikkuuseen, ompeluun, loppusovitukseen sekä mekon koristeluun kirjomalla.

 

Vaikka ompelen usein aika kiireellä, välisilitykset ovat ehdottoman tärkeitä. Mekosta ei ommeltua saa siistiä, en ainakaan usko, ellei saumoja ole silittänyt kunnolla auki ennen jatkamista. Tein ensin yläosan ja helman erikseen, ja yhdistin ne ennen piilovetoketjun ompelua. Saumojen kohdistaminen olisi ollut mahdotonta, ellei niitä olisi ensin prässätty auki ja suoriksi. Helman kanssa päädyin huolittelemaan sen ensin saumurilla, sitten silittämään kapean taitteen ja tikkaamaan reunan suoralla ompeleella. Avuksi nappasin piilo-ommeljalan, jonka reunan avulla tikin sai osumaan samalla etäisyydelle helposti, pitämällä helman reunan paininjalan punaista merkkiä vasten.

Kun mekko oli muuten valmis, kirjoin helmaan pari pientä ja yhden ison lintusen, creative performancen kuviokokoelmasta. Vaihdoin lintujen värejä puvun värimaailmaan sopivammiksi, ja lisäsin metallilankaa tuomaan kiiltoa. Kirjoin vielä yhden ison linnun  erilliselle kankaalle, leikkasin sen reiluilla saumanvaroilla irti ja tein siitä rintakorun yläosan koristeeksi. En halunnut kirjoa sitä suoraan miehustaan, jotta lintu olisi "elävämpi" ja sen voisi tarvittaessa ottaa pois.

Asusta tuli onnistunut, ja se sopi iloiseen tilaisuuteen hyvin. Enpä normaalisti käytä päähineitä tai pukeudu kovin värikkäästi, mutta nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus tälläytyä normaalia enemmän. Helman materiaali oli todella kiitollinen, sillä siinä ei näkynyt mitkään juhliin kuuluvat roiskeet tai sotkut, ja fasinaattorikin selvisi yön yli.

Kuvaaja Kristian Tuomilehto

Kuvaaja Kristian Tuomilehto